torstai 17. heinäkuuta 2008

Tarina perinnehatusta!

Tämä tarina juontaa juurensa yli kahdenkymmenen vuoden taakse, kun Hellun ja Miken äiti oli pieni ja pienipäinen tyttönen. Miraakkelin valmistama "Pieni talo preerialla" tyyppinen ohuesta pikee-kankaasta tehty hattu oli viimevuosisadan lastenvaatteiden ehdoton ykköslöytö. Mainittakoon, että tyttärieni päät on todettu "liian pieniksi" useampaan otteeseen lääketieteellisesti, todellisuudessa päiden koko ja muoto ei ole aiheuttanut muuta haittaa, kuin vaikeuksia hattujen sopivuudessa. Hellun äiti piti hattua, niin kauan kuin mahtui ja hattu istui päässä kuin hansikas ja lisäksi lieri suojasi hyvin auringolta. Nuoremmat siskot sitten perivät hattua kukin vuorollaan ja hattu palveli jokaista erinomaisesti. Nuorimmaisen pään kasvettua hatusta ulos, myös hattu oli tullut tiensä päähän. "Teräväpäiset" tyttäreni olivat kuluttaneet hatun takaa puhki. Pois en kuitenkaan hattua raaskinut heittää, vaan jemmasin sen "kaavaksi" hamaa tulevaisuutta varten...
Sunnuntaina Lintsillä totesin todeksi Hellun äidin sanat, ettei mikään hattu pysy Hellun päässä. Hellulla on äitinsä ja tanttojensa päänmuoto ja asiaan mitenkään liittymättä upeat porkkananpunaiset hiukset!

Hama tulevaisuus hatulle koitti maanantai-iltana, kun kaivoin hatun esiin ja leikkasin osiin. Olin jopa tätä projektia silmällä pitäen jemmannut palan valkoista pikeetä kangaskaapin perukoille. Tarina jatkuu arvaamallanne tavalla: Uusi hattu vanhan kaavalla (ja vanha hattu edelleen jemmaan kaavaksi, ties vaikka joskus tekisin sillä vielä hatun lapsenlapsenlapselle...). Hattu kirjekuoreen pikapikaa ja postiin. Jännityksellä odotin hatun pääsyä Hellulle asti... Hattu on kuulemma sopiva, tosin Hellu ei tykkää yhtään hatun päähän laitosta, paidan pukeminen on kyllä vieläkin kamalampaa, eiköhän tämä "pukemisongelma" poistuu ajan myötä, onhan nyt ikää vasta vajaat 5kk... Ensitilassa otan hatusta kuvan tositoimessa ja kiusaampa sillä kuvalla vielä teitäkin!

Ei kommentteja: