keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Trio Flanelliset!

Eli tarina siitä miten "menijäiskangas" muuttui pyhäpäivänä arkimekoiksi.
Lempis oli ostanut upeaa flanellikangasta kaappiinsa ja tunnetusti mua ei saa pois kylästä, jollen saa kankaanpalasta menijäisiksi (menijäinen, eli tuliaisen vastakohta, annetaan vieraalle, että ymmärtää lähteä, hih!). Syysloman menijäisenä siis tämä sydämeni heti valloittanut flanelli.
Sunnuntain ompelin näitä mekkoja hirveällä innolla, no joo, vähän jäi viimeisteltävää maanantaillekkin, kun lapsia piti ruokkia välillä.

Meillähän on suvussa kolme pientä tyttöä, nämä on tehty heitä silmällä pitäen. Korvatunturille kyllä ensin menevät käymään. Ommellessa mietin, miten kiva olis nähdä joskus kaikki neidit mekot päällä yhtaikaa... No joo, saahan sitä ihmisellä haaveita olla. Ai niin, kangasta jäi vielä pieni pala, joten jonkinlainen soolonumero on vielä tiedossa. Mutta nyt ensiesittelyssä Trio Flanelliset:

Pienimpä Hellulle tarkoitettu mekko kokoa n. 80 cm. Kaava on otettu äitinsä vanhasta flanellimekosta, eli melkein historian puolelle menee tämä mekkonen. Hihoissa resoorit, äitinsä mielestä Hellulla on lyhyet kädet ja kaikkia jihoja saa käännellä. Kankaan ollessa näinkin kuvioitua en pieneen mekkoon paljon koristuksia lisäillyt. Nappeja laittelin, olinhan perjantaina ostanut puolikiloa nappeja lisää. Ai, minäkö hamsteri!


Ostin uuden Ottobre-lehden, monien muiden tavoin minäkin pidän heidän kaavoistaan. Tämä kaarrokemekon kaava on siitä lehdestä ja on kokoa 92 cm. Hihansuissa kumilanka, jonka voi sitten säätää lapselle sopivaksi. Kaarrokkeen päälle ompelin vielä käsinvirkatun pitsin ja siihen pienemmät napit olille ja eteen samanlainen isompaa kokoa oleva nappi. Tämä mekko ei oikein onnistunut kuvauksissa, olisi vaatinut lapsen sisään henkarin sijasta. Voin kuitenkin silmissäni nähdä, miten neiti touhuaa mekonhelmat heilahdellen...

Trion viimeinen liivihame "isolle" tytölle (pian 3 vuotta). Kokoa 104 cm. Samettia helmaan ja taskuun, luonnossa sametti enemmän mekkokankaan vihreää. Taskuun voi laittaa vaikka nenäliinan hätävaraksi. Tytön ja nenäliinan tarinan tuntevat sukulaiset ymmärtävät tämän taskun lähtökohdan. Jos neiti, jolla on jo varma vaatemaku hyväksyy tämän liivarin käyttövaatteeksi, niin olen iloinen.
Kaikissa mekoissa on vetoketju selässä.

Tästä edespäin Trio Flanelliset on sitten oman onnensa varassa ja toivottavasti tyttöjen käytössä!

4 kommenttia:

-maria- kirjoitti...

Ihanaa kangasta, ihanat mekot! Kyllä minäkin ymmärtäisin lähteä kotiin tuollaisen menijäisen kanssa - ellei sitten kyläpaikassa olisi hyvää ompelukonetta ja kattavaa kaavavalikoimaa ;-)

Hannaliini kirjoitti...

Onpa suloinen trio!

Mammutti kirjoitti...

Maria ja Hannaliini: Kiitokset!
Ja kuten tiedätte, mä olen pahassa pikkumekkokoukussa. Niitä vaan on niiiiin kiva tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Voihan itku... Oon vuosia käyttäny sanaa "meniäinen" ja nyt huvikseni sen googlasin kun luulin ettei kukaan tätä sanaa vieläkään missään käytä...

Mun meinäinen on ollu se, että jollekki joka lähtee takas, annetaan jotain viemistä toiselle henkilölle, eli meniäisiä... Niin, vastakohta tuliaisille :)

Esim. siskoni tulee käymään ja tuo tuliaisia, annan hälle mukaan jotain miehelleen vietäväksi, eli meniäisen :)