torstai 25. joulukuuta 2008

Välipäiviä!

Välipäiviä vietellään rauhallisissa merkeissä. Tänään kotiuduimme, paitsi nuorimmainen, joka jäi vielä kyläilemään. Käsitöitäkin valmistunut ja valmistumassa, siis näitä "elämää joulun jälkeenkin" hommia.
Yläkuvassa nuorimman kaverilleen tekemä kortti. Ideaa ja luovuutta hänellä piisaa. Tämän kortin lähtökohtana oli askartelukaapista löytynyt "nuken pää", josta sitten muotoutui tämä tonttutyttö korttiin.

Pistetään kuvia joululahjuksista, useimmat työthän esittelin jo etukäteen, joten tässä loppuja:
Parit Hattivatit, ratsastusta harrastaville tytöille.

Huovutetut rukkaset nahalla.

Neljän kissan kassi. Materiaalina Luhdan vuorillinen ulkoilukangas, kissat aplikoitu kankaan nurjasta puolesta ja kokoa kassilla on reilusti. Kassissa siis molemmin puolin kaksi kissaa (murkun piirtämän kissan kaavan mukaan tehty). Tämä meni veljelleni ja vaimolleen kissan ruokien kantamiseen, heillä kun on kaksi omaa ja kaksi "turvapaikan hakija" kissaa.

Välipäivät vähenee ja vuoden vaihde lähenee. Pian taitaa olla aika luoda katsaus menneeseen tai sitten tehdä runsaasti suunnitelmia tulevaan!

Hyvät välipäivät!

4 kommenttia:

marita kirjoitti...

Herkullisen väriset nuo oranssit tumput!

PS: Ompelemani tyynyliinat, joissa oli kaivureiden ja traktoreiden kuvia, olivat lahjansaajan mielestä tosi hienot! :)

Taija K kirjoitti...

Hienoja töitä. Ja hauska ilmaus tuo turvapaikkaa hakeva kissa ;o)

-maria- kirjoitti...

Meille on eksynyt muutama sellainen turvapaikanhakija (yksi on jo siirtynyt kissojen taivaaseen, kaksi elelee meillä nyt) :D Kiva kissakassi, ja oranssit tumput ovat minunkin mielestäni hienon väriset! Kumma juttu, sillä jossain välissä en voinut oranssia sietääkään.

Mammutti kirjoitti...

Marita; Uskon sen helposti niistä traktoreista. Minä pääsin pikapikaa piipahtamaan Eurokankaaseen, vaan ei siellä ollut yhtään traktoria, joten uudestaan "joudun" menemään traktorin hakuun...
Taija; Kiitokset.
Maria; Se on hyvä asia, että nämä turvapaikan hakijakissat löytävät kodin. Tuo meidän oma kissa on vaan meikeläisen kätilöimä, joten meillä on vahva tunneside, tai ainakin niin kuvittelen...

Oranssi on kyllä jännä väri, vielä pari vuotta sitten en olisi osannut edes kuvitella neulovani sitä, vaan taitaa äkkiä laskien ainakin kilo kuluneen jo puikoillakin. Syksyn pimeillä se oli oli jopa "valaiseva" väri.