perjantai 1. toukokuuta 2009

Haastetta ja yhteenvetoa!

Vappu alkaa parhaillaan olla ohi ja eipä tuo juurikaan muista päivistä meillä eronnut. Pienimmillä sen verran paljon menoja, ettei edes kaivanneet koristeluja kotiin, joten serpentiiniroskia ei ole huomenna siivottavissa.
Pihatyöt sain vihdoin tänään siihen pisteeseen, että huomiseksi luvatun lämpimän ja aurinkoisen päivän voin hyvillä mielin viettää Badenbadenissa kutoen. Mun kesän juhlallinen avaus siis tarkoittaa kutomispaikan siirtoa ulos!

Matleena haastoi minut kertomaan tuntomerkkejä itsestäni.
Haastava haaste, mutta yritetäänpä:

Olen keski-ikäinen, keskipituinen ja keskipainoinen ja naama keskinkertainen.
Ettei menisi aivan keskinkertaiseksi, niin yritetään täsmentää. Hiukset ikuinen murheenkryyni, kampaajan avulla maantien värisiä kikkuroita päässä enemmän tai vähemmän sekaisena pehkona. Uusien kiharoiden laiton jälkeen näytän kuulemma (totuus lasten suusta) puudelilta. Naamasta en osaa muuta sanoa, kuin silloin tällöin peiliin vilkaisemalla vielä tunnistan itseni. Kroppaa on tarpeeksi, tosin väärissä paikoissa, mut haitanneeko tuo. Olen ikuisella laihdutuskuurilla, ihan vaan muutaman kilon jos keskivartalolta sais pois, niin... Eiköhän tuossa tarpeeksi minä kuvaa, joten mennään muihin tunnusmerkkeihin.

Minä olen se, joka kutoo kaikissa mahdollisissa paikoissa. Olen harrastanut julkista neulomista jo ennen kuin koko termi on keksitty. Eli jos oudossa paikassa keskinkertainen nainen kilkuttaa puikoilla, niin se olen minä. Kaupassa minut tunnistaa helposti, etenkin kangaskaupassa. Minä olen se, joka on takapuoli pystyssä pää hautautuneena palakangaslaariin tai sitten repii alinta pakkaa alahyllystä tai yrittää saada ylähyllyn ylimmän pakan käsiinsä. Varma tuntomerkki kangaskaupassa on myös se, että minä tulen ostamaan juuri sitä asiaa, mitä ei kaupasta löydy ja poistun sieltä sitten mukanani erilaisia löytöjä tyyliin "sulovileen". Lankakaupoissa yritän kuitenkin käyttäytyä asiallisesti ja vain välillä riehaannun ihanasta langasta äänekkäisiin ilonpurkauksiin. Myös lankakaupoissa on välillä lattianrajaan jemmattu runsaasti alennettuja lankoja, joten se joka konttaa lankakaupan laittialla olen minä.

Näihin tuntomerkkeihin sopiva nainen on siis Mammutti!

Tätä haastetta pitäisi taas jakaa eteenpäin, mutta tiedättehän te minut, eli en osaa valita kelle laittaisin haasteen. Ehdotankin lukijoille, että nappaatte haasteen matkaan ja laitatte puumerkin kommentteihin, niin pääsen lukemaan tuntomerkkejänne!

Ja sitten pistetään huhtikuun puikottelut yhteen kasaan:

  • Toppi Patons Washed Haze Aran 350g
  • Calorimetry Sorbettia 50g
  • Tunika 100%Cottonia 300g
  • Pöllöliivi Filona-langasta 400g
  • Tossut hahtuvalangasta 50g
  • Toppi Patonsin 100%cottonista, kulutus 250g
Yhteensä 1 kg 400 grammaa

Aika pieni määrähän tuo on verrattuna alkuvuoden kuukausiin, vaan eihän tässä ole mitään paineita itselläni. Heiluttelen puikkoja ilokseni ja tietenkin valmis työ antaa joka kerran ilon ja onnistumisen tunteen. Koko alkuvuoden valmistuneiden määrä on sentään jo viittä (oikeasti 50 grammaa) vaille kymmenen kiloa ja se on jo aikamoinen kasa lankaa. Kotona "asuvien" lankojen määrää en tiedä, mutta varmasti alle kymmenen kilon jää. No niin, lopetanpa höpötykset ja alan mennä katselemaan unia langoista ja herään aamulla virkeänä "ulos kutomaan" päivääni.

Aurinkoista viikonloppua!



1 kommentti:

Matleena kirjoitti...

No nytpä on sitten tiedossa sinunkin tuntomerkkisi! Tunnistetaan, kun vastakkain satutaan. ;D

Melkoisen kasan lankoja olet jo tänä vuonna pyöritellyt puikoillasi neuleiksi!