sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kaksi vuotta sitten!

Kaksi vuotta sitten sisareni siirtyi yksinkertaisten mummojen ryhmästä kaksinkertaisten ryhmään. Eli pikkuserkukset syntyivät vuoden välein peräkkäisinä päivinä. Aika hauskasti syntymäpäivät sattuivat ja kaksi vuotta sitten jännitettiinkin saavatko saman syntymäpäivän.

Tänään oli sitten neidin synttärijuhlat, joihin valitettavasti emme päässeet. Mulla tuo kylki kiusaa ja selän oireet menee pahasti jalkaan, joten en uskaltanut lähteä istumaan matkaa. Yritän pärjätä selän kanssa kotona, etsien asentoja, joissa ei selän hermot olisi puristuksessa ja ottaa rennosti. Eilen meinas itku päästä, kun ikkunasta huomasin, miten joku oikaisi pellon poikki sienikorin kanssa. No niin, palataan käsitöiden pariin:

Synttärisankarille tein tunikan ja housut, pitää varmaan laittaa postiin (oli mun tarkoitus ommella jotain isosiskolle, mut nyt ompeluajat on lyhyitä, jollen keksi muuta asentoa ompeluihin, kuin istuminen). Tunika on puuvillakangasta ja housut lyckraa sisältävää puuvillaa, väritys on toivottavasti sopiva... Asun koon yritin muokata 95-100 senttiin, aika ison näköinen kuitenkin mun silmään. Housujen lahkeeseisiin sivuun aplikoin sydämet ja housukankaasta tehtyyn taskuun lopulta vain nappi koristeeksi. Taskukoristeen etsinnnässä oli ongelmaa, kun Sonffi ihastui tunikaan ja meni jatkuvasti nukkumaan sen päälle ja minä siirsin ja yritin sovittaa nauhaa sun muuta koristetta ja taas Sonffi makaamaan, monen kissan siirron jälkeen sitten päädyin nappiin, joka on kukkakankaan kukan värinen.


Loppukevennyksenä "sisustuskuva" olohuoneesta. Huomatkaa täydellisesti yhteensopivat värit!

14 kommenttia:

Villa Lankala kirjoitti...

Onnea Henkalle, Jälkeläiselle ja tietysti Mammutille! Ihanan roska-auton olet Henkalle lahjaksi antanut:)

Ihana mekko pikku-prinsessalle:) Kyllä olet taitava ja aikaansaapa ihminen.

Tuo sinun kylki ja selkä:( No, ei kai muuta minun sitten tarvii siitä sanoa. Toivottavasti paranisivat piaan!

Eila kirjoitti...

Onpas soma asu pikkuiselle!
Kisu on ihana!!!
Paranemisia sinulle ja hyvää alkavaa viikkoa!

knea kirjoitti...

Onnea päivänsankareille ja mummoille!

Sievän asun pikkuneiti saa.

Täällä jännitellään nyt, milloin minä siirryn kolminkertaisten mummojen kastiin. Pojan tyttökaverin laskettu aika oli viime torstaina...

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Ihana sisustuskisu sinulla!

TeSa kirjoitti...

Ihana lahja neidolle.

Luin tuon ilonkiljahduksesi. Voisin kuvitella tekeväni samoin,tosin meillä naapurit ei varmaan välittäis, vaikka kuulisivatkin huutoni.

Kaisa kirjoitti...

Taas yksi blogi, jonka lukemisen lopettamista pitää harkita - liikaa ihania kissoja kissakuumeiselle! :) Aivan ihana tuo alimmainen kuva...

Helmis kirjoitti...

Paranemista ja tsemppiä!!
On kyl varmaan kurjaa näin upeina syyspäivinä vain katsella akkunasta, mutta ei sinne sienimetsään nyt auta painella.
Toiv. olo kohenee oikein pian ja sallii normaalit puuhailut!
Hyvää alkavaa viikkoa enivei!

Matleena kirjoitti...

Suloinen on niin mekko kuin tuo kissakin! :)

Lähetän lisää parantavia ajatuksia! ;D

joska kirjoitti...

Vastavierailulla. :) Sievä mekko, jotain vähän samantyyppistä kaavaa mietin omalle neitoselleni.

Nyyti kirjoitti...

Tosi soma asu, tuon tapaisen tunikan voisin ottaa vaikka itsellenikin!

Meillä myös koirat, etenkin tuo vanhempi, tunkee aina tielle kun yrittää jotain tehdä. Se on niin huomionkipeä, että kirjaa lukiessanikin se asettuu aina kirjan päälle makaamaan.

Sartsa kirjoitti...

Sisustuselementit on kohallaan, asentoa voi jopa vaihella!
Pikkuisille ja vähän isommillekin on kiva tehä vaatteita. Olet tehny vähän isommallekin "pojalle" housut. Meiän pojat ei vetäis min tekemiä housuja jalkaan, vaikka uhkailis. En miä kyl varmaan osaiskaan. Aikuiselle on vaikea tehä oikean kokosta. Ees itelle...
Noi sinun huopatossut on komeita! Niitä kelpaa jaella vaikka pukinkonttiinkin. Miä tein kerran semmosia takaa auki olevia, mut ne ei ollu kivoja.
Meinasin mennä sieneen, mut meninkin takas pehkuihin, ja nyt on kello jo ties mitä... Suunnitelmat meni uusiksi.
Paranemisia!!

Marjut kirjoitti...

Ihana mekko/tunika ja housut! Nyt alkaa jo harmittamaan, kun en koskaan oppinut ompelemaan.

Mammutti kirjoitti...

Villa Lankala; Kiitokset! Kylki/selkää parannellaan pikkuhiljaa, mut minä olen kärsimätön...
Eila; Kiitokset ja kisu on todella ihana!
Knea; Sisareni ja minä kiitämme! Jänniä hetkiä elät, kertoilethan sitten, niin voimme nostaa virtuaalimaljan kolminkertaisen mummon ja vauvan kunniaksi.
Päivä; Kiitos ja toinenkin kisu otti omansävyn mukaisen tuolin omakseen. Pimeällä en viitsinyt häiritä salamalla nukkuvaa kissaa, joten kuvaa myöhemmin...
Tesa; Eipä täälläkään kukaan tainnut kuulla, toisin voisi olla, jos asuisi "ihmisten ilmoilla", kait olisvat soittaneet piipaa-sedät pois viemään... Onneks asutaan metsän keskellä.
Kaisa; KIitos ja mä olen ihan "syytön" kahteen noista kissoista, mä vaan hoidan (enkä enää antais pois) niitä.
Helmis; Kiitokset myötätunnosta, ehkä mä vielä pääsen jaloilleni tällä viikolla.
Matleena; Paljon kiitoksia!
Joska; KIitokset!
Nyyti; Kiitos, oma kissamme on ammatiltaan "kirjan merkki".
Sartsa; Kiitokset! Kaikista kivoimpia ommeltaviahan ne ihan pienet vaatteet on ja nyt sitten noi farkkupalat. Pojalle ompelin vielä lukiossa ollessaankin farkkuja, farkkujen saumat vaan tahtoi olla liian paksut koneelle. Nyt taas ompelen mielelläni pojalle housuja, kun löytyi kelvollinen kaava muokkauksineen. Poika on mahottoman pitkä ja pitkä raajainen, joten kaupan valikoimista ei helposti löydy. Nyt pitäis löytää hyvä paidan kaava ja sopivia kankaita.
Marjut; Kiitokset onnitteluista! Ei ompelun aloittaminen ole koskaan myöhäistä.
Hyvää viikon alkua!

RANTAPUIKKO kirjoitti...

Kaunis tunikamekko ja pöksyt.. Toivottavasti se selkä rupeaa paranemaan, vaan kun nuo vaivat ovat niin kurjia ..jaksamista...