torstai 26. marraskuuta 2009

Ommeltua!


Täällä on aikaa kulunut istumalla odotushuoneissa nuorimmaisen polven seurana, olihan tyttö muutenkin kyllä mukana. Eli jalka onkin ensimmäistä lääkärin arviota pahemmin sattunut ja paraneminen kestänee kauan. Niin ne odotushuoneet ja huonosti varustautunut neuloja on huono yhtälö. Esimerkiksi toissa-aamuna, kun lääkäriin lähdettiin, otin mukaan pikkuneuleen, joka riittikin lääkärin odotteluun yhdessä paikassa, vaan lääkäripä lähettikin kiireenvilkkaa sairaalaan ja en sitten kiertänyt kodin kautta lisää lankaa hakemassa, jos olis ollu fiksu ja käynny edes lankaa ostamassa matkan varrella... Sairaalassa sitten odoteltiin tunti jos toinenkin, eikä mulla ollut yhtään kudottavaa, nyyh. Arvatkaapa vaan, kuka ottaa seuraavaan lyhyeksikin oletettuun käyntiin lääkärissä säkillisen lankaa ja salkullisen puikkoja? Ja koska ystävät/sukulaiset oletettavasti seuraa tytön jalan tilannetta täältä, niin tulpat sun muut pahimmat vaihtoehdot suljettu pois (toivottavasti), seuranta jatkuu ja tutkitaan lisää... Pistän tänne tietoa lisää sitä mukaa, kun sitä saadaan...

Ja neuleista ei mainittavaa tai kuvattavaa, mutta Korvatunturin alihankkijana toiminut olen ompelupuolella. Yläkuvan tunika mennee Espooseen (josko kelpaisi), kokoa sillä on 110 cm, malli hivenen saajaa isompi ja luonnossa kauniimpi kuin kuin kuvassa.


Eräs tyttönen täytti 4-vuotta ja ompelin hänelle essumekon ja yöpin lahjaksi. Yöpistä ei kuvaa, mutta samanlaista valmistunut sinne Korvatunturille sarjatyönä, kun vaan saisi jotenkin kelvollista kuvaa niistä...
Kuvasssakin essumekon värit ihan pielessä, mallin ja idean siitä kuitenkin nähnee. Kokoa tällä oli 110 cm.
Ai niin, farkkupalastakin tein muutaman kosmetiikkapussin, vaan unohdin kuvata. Tosin samantapaisia ollut täällä ennenkin.

Pimeää, sateista, mutta lämmintä sää ollut täällä ja ennusteiden mukaan samaa luvassa jatkossakin. Pihalla voisi ottaa mutakylpyjä, jos haluaisi kaunistua... Metsässä pitäisi piipahtaa katsomassa, olisiko kanttarellit alkaneet tehdä uuttasatoa. Niin ja joulukoristelaatikoita kaivella ainakin adventtikynttelikön etsimisen verran. Sunnuntaina jo syttyy ensimmäinen kynttilä ja avataan partiolaisten joulukalenterista ensimmäinen luukku. Siitä alkaa jouluun valmistautumisemme.




9 kommenttia:

Marjut kirjoitti...

Kivoja ompeluksia! Minä kateellisena katselen toisten ompelua, kun en itse osaa sitten yhtään. ja jotenkin kynnys opetellakin on hirvittävän korkea.

Matleena kirjoitti...

Mihin se aika tosiaan katoaa, kun taas olet ehtinyt monta päivitystä laittaa enkä minä ole täällä ehtinyt poiketa! Enkä kuitenkaan ole mitään tehnyt! ;DD On se kummaa! Mutta kivoja ompeluksia olet taas tehnyt enempi ja vähempi. Kyllä sinulla on taito hyppysissä ja kekseliäisyyttä! :)

Tyttärelle paranemsia!

suvi kirjoitti...

Että joku osaakin tehdä kauniita ompeluksia!Ihan katteeks käypi;);)Sama meininki se ois täälläkin,kaatosateen ropinaa kuunnellessa pitäs alkaa ettimään jouluisia valoja,josko vähän ees tuntuisi joululta;);)

H-K kirjoitti...

Nättejä ompeluksia!

MammaMyy kirjoitti...

Taisinkin eksyä joulupukin apulaisen blogiin ;) Hirmusti olet taas kerinnyt. Kauniita ompeluksia. Mie elän toiveissa saada vielä joskus ompelukoneelle oman pöydän. Tulis ommeltuakin kun ei ain tarvis kasata pois.

intsu kirjoitti...

Aivan ihana essumekko! Juu,minullakin on kokemusta sairaalassa odottelusta. Onneksi satuin sieppaamaan mukaan ison lankakassin ja kun odottelin tytärtäni enisapupolilla kaiken kaikkiaan 7 tuntia,niin ehdin tehdä yhdelle pikkumiehelle villahousut kokonaan! Hoitajatkin kävi välillä ihmettelemässä,yhäkö sä vaan täällä neulot!

WeirdRockStar kirjoitti...

Rouvahan on vallankin ollut tuottelias. Varmasti lapset ovat iloisia söpöistä vermeistään!

Zelda kirjoitti...

Ihana paita, kerrassaan! Tsemppiä polven parantumiseen!

Mammutti kirjoitti...

Marjut; Kiitos! Ompelu on loppujen lopuksi aika helppoa. Kokeile rohkeasti.
Matleena; Kiitokset! Aika kiitää ihan liian nopeaan...
Suvi; Kiitos! Tänään laitettiin keittiöön jouluikkuna, vähän tuli joulun teon tuntua, silloin ei satanut, vaan sen jälkeen saatiin taas kunnon ropinat vettä alas...
H-K; Kiitos!
Mammamyy; Minulla on vanha, iso neuvottelupöytä ängetty makkariin, siinä koneet saa olla rauhassa ja mahtuu paljon muutakin... Keittiön pöydän valtaan kankaiden leikkaukseen.
Intsu; Kiitos! Kyllä sitä seitsemässä tunnissa paljon ehdit. Suunnilleen sen verran nyt jouduin pyöritttelemään peukaloita.
WRS; Kiitos!
Zelda: Kiitos! Yritetään polvea hoitaa, vaan vieläkään ei ole helpottanut.