keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Keskiviikon keräys!

Pikainen katsaus menneeseen lomaviikkoon. Tosin "lomatyö" Hellun villahaalari on kuvaamatta, vetoketjun ompelemattomuuden takia, joten siitä myöhemmin. Ompelukoneelle onkin jono töitä, mutten ole konetta uskaltanut vielä kokeilla. Ennen reissuun lähtöä, kun kone aloitti kireät lakkoneuvottelut, eikä sovittelija onnistunut tehtävässään. Pakko kuitenkin lähiaikoina kokeilla, olisiko kireys laantunut pidemmän neuvottelutauon aikana...

Lapasten alla perusperusperus kolmio huivi viimevuosituhannen langasta (Valvillan Saga 100% villa). Toinen tytär hyväksyi sen sopivaksi langaksi sileään kolmiohuiviin, en siis saanut tehdä siihen mitään kivaa (pitsiä tms.), reunat ainaoikeaa. Huivi valmistui (kaikki 250 grammaa), kylpi etikassa ja pingoittui ja sitten tytär totesi, ettei huivi enää kelpaakkaan. Argh! Onneksi nuorin ilmoitti ottavansa huivin. Langassa on vanhan rosan ja hivenen tummemman punaiset säikeet, väriä oli mahdoton saada kuvassa lähellekkään oikeaa.
Lapaset on muuten peruskamaa, mutta selkämykseen kokeilin netistä joskus tulostamaani pitsikuviota. Kuviosta suunnittelin huivia joskus tekeväni ja ihan kiva kuvio onkin luonnossa.


Henkalle slipari Seiskaveikasta pienellä palmikkokuviolla, muuten helmineuletta. Kokoa liivillä on 120 cm. Ja helmineule näyttää ihan omituiselta kuvissa. Sadepäivinä sisällä otetut kuvat on kyllä rehellisesti sanoen kaameita.


Oltiin ensimmäistä kertaa reissussa Soodin ja Sonffin kanssa. Kissathan on nyt olleet reilun vuoden meillä ilman liikkuvaa autoa. Aiemmin automatkat olivat heille enemmälti kamalia ja uudet paikat ahdistavia kokemuksia molemmille, mutta Soodille niin vaikeaa. Pitkin syksyä on käyty autossa istumassa Soodin kanssa ja välillä on Sonffikin ollut mukana, näillä käynneillä ei autoa edes käynnistetty. Onneksi asutaan maalla, kun tämä "autoistunto" nauratti tyttöjen kavereita, mikä olisikaan ollut tuomio ja huomion arvo, jos oltaisiin oltu parkkipaikalla... No, pääasiahan oli tehdä auto tutuksi ja turvalliseksi paikaksi Soodille, mentiin autoon sylissä ja valjaat päällä ja autossa alkoi pikkuhiljaa uskaltautua pois sylistä ja tutkia paikkoja, rohkea tytti. Päätettiin kuitenkin uskaltaa lähteä ja matkat menikin paljon paremmin kuin uskallettiin toivoakkaan. Perillä kotiutui molemmat kissat samantien. Tätä perillä kissojen, etenkin Soodin sopeutumista minä jännitin eniten. Varmasti pitkä aika meidän kanssa ja toisaalta se, että "oma porukka" oli mukana, vaikka paikka oli eri, auttoi asiaa. Saattaa olla, että toisenkin kerran lähdetään reissuun...
Kuvassa Soodi rennosti iltaunosilla.

9 kommenttia:

Marjut kirjoitti...

Kauniiltahan tuo huivi näyttää ja lapaset kanssa. Meillä ei onneksi ole ollut blogikoiran kanssa auto-ongelmia, mutta muunlaisista kokemuksistakin olen kuullut.

Marleena kirjoitti...

Nätit lapaset ja aivan ihana kuva kissasta.
Meillä oli aikoinaan susikoira, joka nautti autoajeluista. Pitkilläkään matkoilla ei ollut ongelmia.

Zelda kirjoitti...

Upea katzi, huivista ja lapasista nyt puhumattakaan. Kiitos jättämästäsi kommentista myös=)

Matleena kirjoitti...

Onpas komea slipari Henkalle! Taitaa olla ihan juhlakäyttöön. Ainakin tyylinsä puolesta sopii. :) Kauniit on lapasetkin.

Neferi kirjoitti...

Joskus on kiva kokeilla pienempään työhön jotain ideaa, mitä aikoo käyttää suurempitöisessä.

Maalla asumisessa on puolensa :).

Kaisa kirjoitti...

Ihana tarina kisujen rohkaistumisesta! Kuulemma se onkin ihan huuhaata, että koira kiintyisi ihmisiin ja kissa paikkaan. Toki paikka on rakas, mutta kyllä ihmisetkin ovat kissalle rakkaita.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa upeita neuleita ja upea katti.

Mammutti kirjoitti...

Kiitokset kommenteista omasta ja Soodin puolesta!

ArualMaria kirjoitti...

Meidän nuorempi katti pelkää myös automatkustusta tosi paljon. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu (feromonia, serotoniinia, matkapahoinvointilääkettä, molempien kissojen yhteistä kuljetuskoppaa), mutta mikään keino ei tunnu yksinään riittävän. Kaaleppi raukka oksentaa joka kerta ja tärisee suu vaahdossa. Onneksi serotoniiniraksut + fermoni + kaverin seura yhdessä rauhoittavat.