lauantai 30. lokakuuta 2010

Lattiatyyny ja vuosipäivä!

Äsken kävin sytyttämässä kynttilän Jaken haudalle. Yhdeksän vuotta tuli tänään siitä, kun autoin pienen kissanpennun maailmaan ja keväällä jouduin hänet hautaamaan. Ruusu on säilynyt hyvänä, vein sen Jaken haudalle viimeviikonlopun (oikeiden hautajaisten jälkeen).


Jakkea on kova ikävä edelleen, mutta Soodi ja Sonffi osaavat lohduttaa...
Tänään meille tuli koiria! Tosin vain kyläilemään. Tytöt on innoissaan lenkittäneet ja leikkineet koirien kanssa. Taas muistui mieleen, miten ihanaa kurakelit (tänään lämpöä yhdeksän astetta) on koirien kanssa... Mutta on ne niin suloisia!

Paljon puhetta täällä olen pitänyt tästä farkkulattiatyynystä, jonka alunperin piti valmistua Henkalle synttärilahjaksi syyskuun alkuun. No, farkut loppui kesken silloin ja sain täydennystä farkkuvarastoon pien synttärien jälkeen, sitten meni muutama viikko kunnes sain tehtyä loppuun ja nyt muutama viikko täyttämiseen ja kuvaukseen. Eilen sitten kuvasin ja samalla testailin erilaisia säätöjä kamerassa, kun näitä harmaita sadepäiviä varmaan riittää pitkälle ja pitäisi opetella kuvaamaan sisällä... Tyynyssä on täytteenä neljä vanhaa "oikeaa" tyynyä ja yhdellä sivulla vetoketju, josta voi helposti vaihdella täytetyynyjä. Mitannut en, mutta noin metrin paikkeilla sivut on. Helposti näen silmissäni Hellun ja Henkan makaavan lattialla tyynyn päällä vierekkäin ja katselevan lastiksia. Taitaa olla paras antaa tämä "yhteinen tyyny" nimikkeellä heille, kun ne synttärit meni jo aikaa sitten...
Farkut on nykyään mun lemppariompelumateriaali. Nyt on kaapissa materiaalikin (kiitos ystävälle!), joten voin päästää sisäisen farkkutuhoojan taas irti. Lakkoon menneen ompelukoneen sain pitkällisen neuvottelun jälkeen taas vähän ompelemaankin.


Hyvä ystävä lähetti "piristysmailin" joka osui kohdalleni sillä hetkellä oikein hyvin. Lopussa siinä oli päivän mietelause, jonka haluan jakaa Teidän kanssanne:
Käsittele kaikki stressaavat tilanteet kuin koira.
Jos et pysty syömään sitä tai leikkimään sillä,
pissi vain sen päälle ja kävele tiehesi.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Perjantai-iltaa!

Tänään tytöt olivat juhlimassa neiti J:n 11v synttäreitä. Jo totuttuun tapaan lahja oli pehmeäpaketti. Hyvissä ajoin kyselin lahjatoivetta ja pitkää kaulaliinaa pyydettiin. Piiiiitkän kaulaliinan seuraksi tein pipon ja lapaset ja huovutetut rukkaset myös, jos vaikka ne paukkupakkaset tulee tänätalvena.

Pari iltaa sitten tuli mieleen kysellä samaisen tytön tossutilannetta ja pienet kuulemma edelliset jo on. Niinpä kudoin ja huovutin uudet (tyttö valitsi silloin värivaihtoehdoista luonnonvalkoisen), jotka juuri ehtivät nippanappa kuivua ennen lähtöään.
Nämähän menevät myös Perunalaariin, muiden tämän viikon tuotosten kanssa. Sunnuntaina sitten sukkasato loppuu, muttei täällä sukkien teko...

Kaupasta tuli mukaan iso paperikassa, johon kummatkin kissat ihastui ja se onkin eteisessä rapisteltava ja päiväunipaikkanakin mieluinen. Kuvassa Sonffi kassin sisällä, niin suloisena, ettei uskoisi pojan osaavan olla vihainen... Muutama päivä sitten näin Sonffin suuttuvan tosissaan, itseasiassa näytti siltä, että sitä suorastaan v......i. Näin syksyllähän hiirulaiset on maalla taloissa enemmän tai vähemmän vakituisia vieraita, epämiellyttäviä vieraita. Meilläkin niitä välillä rapistelee välikatolla ja seinien väleissä jne. Tapaus sai alkunsa siitä, kun hiiri rapisteli katon ja seinän takana ja Sonffi hyppäsi kaapin päälle ja tajusi, että siellä se pirulainen on, eikä seinän läpi pääse... Ilme meni niin uskomattomaksi ja tassut nyrkkeili, häntä viuhtoi ja selvästi näki, että nyt riitti!!! Lopulta Soffi puri hyllyn reunaa, kun muuta ei voinut. Mulla ei pokka pitänyt, vaan nauroin ääneti ovenraossa, pystymättä edes kameraa hakemaan. Lopulta Sonffi hyppäsi alas vauhdilla ja sängyn alle ja sieltä toiseen huoneeseen hurjaa vauhtia. Ei ikinä osannut kuvitella Sonffia noin raivoissaan, onhan poika itse lempeys ja kiltteys. Kovasti tässä odottelen, että hiirulainen piipahtaa sisäpuolella ja jompikumpi nappaa sen. On valvottanut minuakin öisin rapinallaan, mikä on varmaan ärsyttävin ääni yöllä..

Kissoista riittäisi juttua, mutta nyt alan katsella Areenasta Sydämen asialla-sarjaa ja kutomaan villatakkia synttärilahjaksi yläkuvien lahjat saaneen tytön pikkusiskolle. Siihen perheeseen neulon mielelläni, ne tytöt kun näyttävät käyttävän neulomuksiani.


Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Keskiviikon keräys!

Pikainen katsaus menneeseen lomaviikkoon. Tosin "lomatyö" Hellun villahaalari on kuvaamatta, vetoketjun ompelemattomuuden takia, joten siitä myöhemmin. Ompelukoneelle onkin jono töitä, mutten ole konetta uskaltanut vielä kokeilla. Ennen reissuun lähtöä, kun kone aloitti kireät lakkoneuvottelut, eikä sovittelija onnistunut tehtävässään. Pakko kuitenkin lähiaikoina kokeilla, olisiko kireys laantunut pidemmän neuvottelutauon aikana...

Lapasten alla perusperusperus kolmio huivi viimevuosituhannen langasta (Valvillan Saga 100% villa). Toinen tytär hyväksyi sen sopivaksi langaksi sileään kolmiohuiviin, en siis saanut tehdä siihen mitään kivaa (pitsiä tms.), reunat ainaoikeaa. Huivi valmistui (kaikki 250 grammaa), kylpi etikassa ja pingoittui ja sitten tytär totesi, ettei huivi enää kelpaakkaan. Argh! Onneksi nuorin ilmoitti ottavansa huivin. Langassa on vanhan rosan ja hivenen tummemman punaiset säikeet, väriä oli mahdoton saada kuvassa lähellekkään oikeaa.
Lapaset on muuten peruskamaa, mutta selkämykseen kokeilin netistä joskus tulostamaani pitsikuviota. Kuviosta suunnittelin huivia joskus tekeväni ja ihan kiva kuvio onkin luonnossa.


Henkalle slipari Seiskaveikasta pienellä palmikkokuviolla, muuten helmineuletta. Kokoa liivillä on 120 cm. Ja helmineule näyttää ihan omituiselta kuvissa. Sadepäivinä sisällä otetut kuvat on kyllä rehellisesti sanoen kaameita.


Oltiin ensimmäistä kertaa reissussa Soodin ja Sonffin kanssa. Kissathan on nyt olleet reilun vuoden meillä ilman liikkuvaa autoa. Aiemmin automatkat olivat heille enemmälti kamalia ja uudet paikat ahdistavia kokemuksia molemmille, mutta Soodille niin vaikeaa. Pitkin syksyä on käyty autossa istumassa Soodin kanssa ja välillä on Sonffikin ollut mukana, näillä käynneillä ei autoa edes käynnistetty. Onneksi asutaan maalla, kun tämä "autoistunto" nauratti tyttöjen kavereita, mikä olisikaan ollut tuomio ja huomion arvo, jos oltaisiin oltu parkkipaikalla... No, pääasiahan oli tehdä auto tutuksi ja turvalliseksi paikaksi Soodille, mentiin autoon sylissä ja valjaat päällä ja autossa alkoi pikkuhiljaa uskaltautua pois sylistä ja tutkia paikkoja, rohkea tytti. Päätettiin kuitenkin uskaltaa lähteä ja matkat menikin paljon paremmin kuin uskallettiin toivoakkaan. Perillä kotiutui molemmat kissat samantien. Tätä perillä kissojen, etenkin Soodin sopeutumista minä jännitin eniten. Varmasti pitkä aika meidän kanssa ja toisaalta se, että "oma porukka" oli mukana, vaikka paikka oli eri, auttoi asiaa. Saattaa olla, että toisenkin kerran lähdetään reissuun...
Kuvassa Soodi rennosti iltaunosilla.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Lauantaita!


Pari viikkoa menikin ilman satoa Perunalaariin. Mutta nyt on pieni panos viikon satoon.
Säärystimet Isoveli-langasta toiveesta tehty ratsastaja tytölle. Lankaa kului 200 grammaa ja 4 mm pyöröillä tehty. Vieressä Kanerva-rinsessa polvisukat. Lankana kesällä kanervalla värjäämäni (70/30) sukkalanka. Kuviin en edes yrittänyt saada luonnon valossa näkyvä heikastus punaiseen väriin. Varsissa tuttua rinsessa-neuletta, jalan koko 39 ja omissa jaloissa varsi tulee polven alapuolelle. Pistin lahjahyllylle nämä sukat odottamaan, mutta saattavat sieltä päätyä vaikka omaan jalkaan, saapi nähdä.


Onni suosi blogiarvonnassa ja Rovaniemeltä tuli näin ihanat kämmekkäät lämmittämään.
Kiitokset, näitä tulen käyttämään ihan itse (kuvassa "lainakäsissä").


Meillä on tänään vietetty synttärijuhlia. Päivänsankari pyysi yhtä kukkaa huoneeseensa, meillä kun nuo kissat tykkää kovasti kukista, niin harvoin on kukkasia pöydillä. Pöytälampun valossa seinällä näkyi kiva varjo ja pitihän se kameralla tallentaa.

Hyvää viikonlopun jatkoa!


maanantai 11. lokakuuta 2010

Huivi vahingossa!

Kiitokset kaikille Teille, jotka olette kommentein ja sähköpostein ottaneet osaa suruumme!

Tämä huivi sai alkunsa "ihan vahingossa vaan" , kun sain nuorimmaisen houkuteltua kerimään kesällä värjättyjä lankoja lauantai-illan kunniaksi. Sivusilmällä siinä katselin, Terijoen salavan lehdillä värjättyä oliivin-vihreää ja omenapuun kuorilla värjättyä kellertävää. Ihan vahingossa otin puikot ja päätin kokeilla raitahuivia.... Ja niinhän siinä sitten kävi, että homma vei mukanaan ja huivi valmistui muutamassa päivässä.


Reunaan neuloin pitsiä Kaisan Basilika-huivsta oppimalla systeemillä. Pitsimallin nappasin netistä jostain ulkomaisesta ohjesivustosta. Pari virhettä oli ohjeeseen tullut ja ensimmäiset mallikerrat meni mallin muokkaamiseen, sitten valmista tulikin melkein samantien.

Kokoa huivilla on n. 180*90 cm. lanka 100% villaa, 250 grammaa ja 4,5 mm Adeilla tehty.
Huivista tuli kaunis, siis omasta mielestäni ja lämmittää varmasti talvipakkasilla. Ongelma vaan on se, että mulla on huiveja "muutama" ja lahjakopassakin "muutama" ja sen lisäksi haluaisin kutoa lisää huiveja... Tällä menolla jossain vaiheessa huiveista saisi teltan tehtyä...


Värien kuvaaminen olikin sitten todella vaikeaa. Yritin monessa paikassa ja eri virityksillä saada värejä kuvassa edes lähelle oikeaa, turhaan. Yläkuva lähinnä oikeaa väritystä.

Puikot on ollut ahkerasti käsissä surun keskellä, vaikka blogielämä onkin ollut hiljaista.


Soodi otti vastuun huivin pingoittamisesta!


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Surua!


Suru-uutinen on hiljentänyt blogin pitäjän ja blogin!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Syyskuun tekemiset!

Testaan Kaisan neuvoa tekstin lisäämisestä ennen kuvaa ja nyt onnistui.
Kiitokset Kaisalle!

Testikuvaksi laitoin viimelauantaina vihdoin ottamani kuvan meidän "ruusuomenista". Vihdoin sen takia, että näitä pieniä ja vähän isompia ruusun näköisiä omenia on pitkin syksyä tippunut oikeiden omenien seassa puusta. Näitä oli satoja ihan sormenpäänkokoisista omenankokoisiin (ja muuten, tänäsyksynä tuli isoimmat omenat, mitä olen nähnyt, näistä puista). Olisko kuiva, kuuma kesä aiheuttanut tämän omenien ruusuuntumisen...

Ja sitten syyskuun neuletilasto. Viimeisimmät huivit vielä bloggaamatta, sille "ehtiikö aamuksi huivin tytölle" valmistui kaulaliina syyskuun viimeisenä työnä. Kuvaan sen, kunhan saan tytölle piponkin tehtyä. Ja ei, ei se valmistunut yössä, meni muutama ilta tekemiseen. Ja "vahingossa" yhden kolmiohuivin, mutta se ansaitsee oman bloggauksensa.

Syyskuussa valmsitunut:
  • Pitkä huivi Sirkus-lankaa 300g
  • "Vahinko-huivi" kasvivärjättyä 100% villaa 250g
  • Lasten sukat Seiskaveikan jämiä 50g
  • Lasten sukat Seiskaveikan jämiä 50g
  • Lasten lapaset Seiskaveikan jämiä 50g
  • Pitkät sukat Seiskaveikka Kyyhkyä 200g
  • Mysteerihuivi ohutta villalankaa "kahvilla värjätty" n. 100g
  • Villasukat kasvivärjättyä sukkalankaa 100g
  • Huovutetut tossut hahtuvalankaa 150g
  • Kämmekkäät Regian sukkalankaa reilu 50g
  • Sukat Regian Marokkoa 100g
  • Pitkät sukat Seiskaveikka raitaa reilu 200g
  • Miesten sukat Seiskaveikkaa 150g
  • Miesten sukat Seiskaveikkaa 150g
  • Miesten sukat Seiskaveikkaa 150g
  • Polvisukat Regian strech coloria reilu 150g
  • Huovutetut tossut 37-38, hahtuvalankaa 100g
  • Lasten villasukat Seiskaveikkaa 50g
  • Huovutetut tossut isompi koko, hahtuvalankaa 150g
Yhteensä 2 500g ja 19 valmista työtä.