lauantai 27. marraskuuta 2010

Kattia lauantai-iltaan!

Tällä villatakilla lahjottiin tänään 6. vuotiasta neitiä.

Samanlaisen takin eri koristeella tein jo syyskuussa. Välillä tulee tunne, että toistan samoja malleja ja juttuja moneen kertaan, mutta jos joku osoittautuu kivaksi malliksi, niin...
Mullehan on nuo koristeiden teot aina niitä "vaikeampia" paikkoja ja koristeen teon alkaminen on joskus niin vaikeaa. Tämänkin takin nopeaan neuloin, pingoitin, mutta muutaman viikon sai odottaa tuota kattitaskua ja nappeja hyllyssä. Alunperin kuvittelin tekeväni Hello Kityn naaman, joka tulisi takin yläosaan koristeeksi. Noh, empä sitten ottanut takkia esiin samalla, kun vihdoin sain itseni pakotettua kattia virkkaamaan ja innostuin virkkaamisesta naaman kasvaessa turhan suureksi yläosaan. Suunnitelma b käyttöön ja katista tasku. Ja kävin mä ostamassa napitkin tähän silloin valmistumisen aikoihin, mutta kun tuli ompelun aika, niin en enää muistanut mihin varmaan paikkaan ne olin laittanut. Onneksi nappivarastosta löytyi toiset suht sopivat. Tiedättekö muuten, miten taitavasti ja tehokkaasti laitan tavarat varmaan paikkaan talteen ja mitä tärkeämmästä tavarasta on kyse, sen varmempaan paikkaan pääsee.
Ongelmaksi vain on osoittautunut se, etten enää tarvitessa muista kyseisen tavaran varmaa paikkaa ja etsintä alkaa. Yleisemmin etsiessä löytyy se tavara, jota viimeksi etsittiin löytämättä varmasta paikasta ja haussa oleva tavara pysyy varmassa tallessa, kunnes etsin seuraavan kerran...

Tuntuu, että mennyt viikko kului lääkärien vastaanotoilla odottelussa, useampana päivänä oli lääkäreitä ja tutkimuksia ja odottelua, tai kyllähän te varmasti tiedätte, mitä on kun lapsi sairastaa. Nyt alkaa tyttö olla paremmassa kunnossa ja hyvältä tuntuu. Mutta jotenkin sitä oma olo on ihan väsähtänyt. Ympärilleen ei kotona paljon uskalla katsella, kun täällä joku on käynyt levittämässä pölyä tasoille, roskia lattioille, pöytien sekamelskasta ei kehtaa kertoakkaan, mutta kamalinta on, että mun ompeluiden lisäksi langat on sikin sokin. Tämän illan ajattelin vielä antaa armoa itselle, eli ainahan huomennakin ehtii tehdä...

Huomenna alkaa adventti, joten jotain juhlavaa, jouluista vois laitella esille. Empä muista, onko meillä koskaan jäänyt ensimmäisten piparien teko näin myöhään. Yleensä ensimmäiset piparit on tehty heti marraskuun alussa. Meillä tehdään (minä teen) piparitaikinan itse edelleenkin ja aina edellisenä päivänä. Se on se piparimausteiden tuoksu, joka on Joulun odotuksen tuoksuista paras. Pitäisköhän tehdä piparitaikina huomiseksi... Resepti on varmasti tallessa varmassa paikassa!

HYVÄÄ ADVENTIN AIKAA!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Talven tuiskuihin!

Lumen tuiskutessa taysillä ulkona, tyydyin kuvaamaan viimeaikojen tekemiset lämpimän takan läheisyydessä sohvalla. Ja pakko mainostaa, että lunta on päivän aikana satanut paaaljon ja lisää tulee...
Taas huovutettu pikkulaukku, tällä kertaa vihreästä kaksinkertaisesta hahtuvasta neulottuna ja läppä virkattu. Näihin kaikkiin kasseihin olen sisälle ommellut kangasvuorin, eipä vaan tullut kuvaa otettua.

Viikon aikana on valmistunut 5 paria huovutettuja lapasia ja kämmekkäät reumalangasta itselle.
Huovutettujahan olen jo tässäkin lapaskuussa tehnyt aiemminkin. Reumalangasta neuloin itselleni kämmekkäät nivelvaivoja helpottamaan. Kämmekkäät valmistuivat maanataipäivän aikana lähestulkoon valmiiksi Jorvin päivystyksessä tyttären kanssa odotellessa. Olin tyytyväinen, että tällä reissulla lankaa ja kudottavaa riitti kokoajaksi. Vuosi sitten siellä viimeksi odoteltiin ja silloin lanka loppui ensimmäisten tuntien aikana. Puikkojen kanssa touhutessa monien tuntien odotus ei tunnu niin pitkältä, vaikka se raskasta onkin.

Pukekaa villaa ylle ja alle ja pysykää lämpiminä!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Vihdoinkin!

Viimeyönä SE sitten tapahtui! Hiiren , sen mokoman, joka on kiusannut kissoja hepuliin asti, elämä päättyi Soodin toimesta!

Ennen neljää heräsin paukahdukseen ja vinkumiseen, josta tiesin hiiren olevan kissojen käsittelyssä (miten niin pienestä hiirestä voi lähteä niin kova ääni). Nousin katsomaan tilannetta ja laittamaan ja olkkarissa hiiren perässä meni molemmat kissat, keittiöön tuli ylpeä Sonffi hiiri suussa ja sähisi Soodille, joka yritti lähelle tulla. Sonffi kuitenkin päästi hiiren karkuun, samalla nuorin kaverinsa kanssa, joka oli yökylässä heräsivät ja tulivat seuraamaan hiirestystä. Hiiri pääsi pakoon sen kaikista painavimman kaapin taakse ja kaappia saatiin siirrettyä ja Sonffi ajoi hiiren pois. Jossain vaiheessa hiiri taisi taas käydä Sonffin suussa, mutta Soodi nappasi sen suuhunsa ja sen jälkeen ei piipitystä kuulunut, eikä hiiri liikkunut.

Seuraavaksi alettiin seuraamaan, syökö Soodi tai Sonffi hiiren, kissathan on barffaajia, eli raakaravintoa syövät. Karvaista raakaravintoa ei ennen ole kuitenkaan ollut tarjolla. Leikkimään Soodi vain alkoi ja lopulta otettiin hiiri pois ja tarjottiin aamupala herkuilla kissoille. Semmoinen vähempiuninen yö takana meillä kaikilla, kissat on niiiiin väsyneitä olleet, reppanat....

Farkkupalaa ja tarina siitä miten suurta tulee, vaikka pientä tekee!
Tarkoitus oli tehdä pienehkö farkkupalameikkilaukku kovalla pohjalla. No, ensimmäisenä valmistui isompi alempana olevista perinteisen mallisista meikkilaukuista. No, komia on aina komia, ajattelin ja päätin seuraavasta tehdä pienemmän ja vaihteeksi pyöreän muotoisen. Tuli siitä ihan kiva, käytännöllinen, muttei mitenkään pienempi. Korkeutta tuolla on hiuslakkapullon verran, halkaisija n. 45 cm.

Sinänsä ihan kiva ja varmasti käytännöllinen, jos kuljettaa vaikkapa pariakymmentä kauneuspulloa ja purkkia mukana. Jollei, niin varmasti tällekkin joku käyttötarkoitus joskus löytyy...

Ja vielä yksi pussi, josta sitten tulikin jo vihdoin pienempi. Eli kolmas kerta toden sanoo!

Jujuna tässä on se, että mä innostun farkkujen paloittelusta ehkä vähän liikaa, enkä malta lopettaa ajoissa. Toinen tarina olis se, että piirtäis kaavat tai edes mitat etukäteen. No, huono puoli olisi silloin ettei pääsisi ompelemaan kolmea pussia yhden sijasta...

Olisko kenelläkääm vinkkiä siitä, miten Vuodatuksen blogien alaosaan tulevan mainospalkin saa pois? Selaimenani on Google Chrome. Muille selaimille neuvoja tuon mainospalkin estämiseen on näkynytkin.
Pitkällisen harjoittelun tuloksena olen pikkuhiljaa oppinut neulomaan samalla kun luen blogeja ja muutenkin nuo palkit ärsyttää... Kommentointinikin on mennyt hyvin hiljaiseksi, pistetään kiireen piikkiin, kun on pikuisen ahkerammin puikkoja viimeaikoina heiluteltu, mut yritän sempata...

Todistukseksi, ettei täällä pelkästään huovutettuja neulota (vaikka niitä kyllä parhaillaankin tulee), tässä parit pitkät sukat. Lankoina Seiskaveikkaa värilliset ja yksiväriset Jannea ja edelleen pyöröpuikoilla neulottu. Pituuden voi kuvitella siitä, että kuvassa sukat on sohvan selkänojalle laitettu.

Eilisen päivän ja illan nuorimmainen kaverinsa kanssa nautti vihdoin ja viimein tännekkin tulleesta lumesta. Illalla sitten tekivät sitten pieniä lyhtyjä pulkkamäen molemmin puolin. Kauniin näköistä pimeän lumisen metsän reunassa ja kyllä siinä kelpasi laskea mäkeä!

Lumista viikonalkua!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kenellä on päällänsä jotain punaista, jotain punaista...

Kenellä on päällänsä jotain punaista, jotain punaista...
Tulipa tuo laulu mieleen, kun kuvailin noita huovutettuja juttuja ja piti punaiset vaati päästä ihan omana joukkona kuvaan.

Viimeajat täällä on kudottu huovutettuja lapasia, tossuja ja pari kassiakin valmistui. Kaikki on Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa ja pesukoneessa käyneet huopumassa.
Muut ihan perusjuttuja, mutta yksiin punaisiin lapasiin piti virkata nuo koristeröyhelöt, jotka myös kassissa on.

Lapaset yhteiskuvassa ja sinne Lapaskuuhunhan myös menivät.

Mammutin nimipäivää vietettiin ja katsokaa, miten hienon tilkkutaulun sain lahjaksi!
Lempisiskoni on tehnyt tämän, hän kun on meidän "tilkkutäti", minähän en tilkkutöitä tee (paitsi farkuista). Taulu on arviolta (eipä tullut mitattua) n. metri kertaa metri ja tulee yhdistetyn makuu/ompeluhuoneen seinälle. Huoneen väritys on punainen (sen minkä ompelutarvikkeiden alta saa näkyviin) ja huomisittehan "ompelukankaan" hauskat kuvat.
Tää on just mulle sopiva.

Miten kukaan voi nukkua näin!?!
Tai siis, Sonffia on kiusattu laittamalla laatikko vinoon tuolin selkänojaa vasten. Pitää sitten pienen kissan vääntää itsensä ihan mutkalle.




sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sunnuntai-iltaa!

Viikko sitten tehtiin äkkilähtö-periaatteella visiitti Susun puotiin lankaa ostamaan. Ja tietenkin kotona muistin ensin yhden ja sittemmin toisen asian, joita piti ostaa, niinhän aina käy...
Ostetuista Palet-langoista valmistui tämä kaulurintapainenhuivimainenhökötys, tai hötäskä lempinimeltään. Hötäskö päätyi lahjaksi ja juuri ennen lähtöään ehdin napata muutaman kuvan hötäskästä, kaulassa näytti kyllä paremmalta, kuin kuvissa.

Mallineuleeksi nappasin uusimmasta Modasta haitarimaisen pintaneuleen (se valkoinen poikittain neulottu pusero). Aluksi mallineule tuntui mielenkiintoiselta, mutta viimeistään puolivälissä jo tylsältä. Ei yhtään hassumman oloinen mallineule. Kaikki ostamani 4 kerää, eli 200 grammaa neuloin pötköksi, jonka sitten silmikoin ympyräksi.

Näitä tälläisiä huivia muistuttavia renkuloita on tänäsyksynä paljon kaupoissa ja myös ohjeita näkyy olevan runsaasti. Ehkä itse kuitenkin olen enemmän huivi-ihmisiä ja siks toiseks, mulla taitaa olla "pari" huivia (krhm).

Tytär pyysi bussikorttilapasia, mut arvatkaas minkä mokan tein? Ihan itse päättelin korttikotelon kuuluvan vasempaan lapaseen, kun kyseessä on oikeakätinen tyttö... Mut väärin oletin, olis kuulemma pitänyt olla oikeassa kädessä! Jollei näytä lapaset käyttöön kelpaavan, niin tehdään sitten oikeaankin lapaseen tasku.
Janne-langasta neuloin, 3,5 mm pyöröpuikolla, muuten ihan perusperuslapaset.

Nyt on puikoilla huopuvaa lankaa ja tossua ja lapasta tulossa. Niin, mä sain ihanan käsintehdyn lahjan nimityspäivän johdosta, mut sen kuvaaminen ei taida onnistua sisällä ja ulkona on tänäänkin satanut vettä tasaiseen tahtiin. Hetki sitten vettä satoi kaatamalla, piti näet tarkistaa, mikä ääni ulkoa kuului ja kaatosateen äänihän se oli. Ei oikein talviselta vaikuta sää tulevalla viikollakaan.


tiistai 9. marraskuuta 2010

Kissatyyny!

Joskus blogeja selatessa on näkynyt kanavatöistä tehtyjä laukkuja ja tyynyjä. Itselläni on kehystämätön kanavatyö ollut liki kolmekymmentä vuotta laatikossa ja siellä se on edelleenkin, nyt tosin ei enää odottamassa kehystystä, vaan sopivia kankaita tullakseen kassiksi tai tyynyksi.

Kirpparilla piipahtaessa osui silmiini kolme kehystätöntä kanavatyötä ja mukaanhan ne piti ostaa... Ensimmäisenä pääsi harjoittelutyöksi kissataulu, joka oli ommeltu puuvillalangoilla ja oli vähän harvanoloinen, joten ajattelin, ettei haittaa, vaikkei niin hyvin onnistuisi. Toinen kirpparilöytö oli toistametriä paksua sisustuskangasta (50 centtiä), jonla ostaessa meinasin kasseihin päätyvän. No, kotona huomasin kankaan kukkien olevan samaa väriä sohvakaluston kanssa ja suunnitelma muuttui tyynyiksi. Nämä ostokset oli eriaikaan tehtyjä. Sunnuntaina aloin katsella noita tarkemmin ompelumielessä. Vähän muita kankaita ja nauhaa ja lopputuloksena tyyny, josta tykkään paljon.

Puolivahingossa syntyi siis meille täysin sopiva sohvatyyny!

Sukkasato loppui jo toistaviikkoa sitten, mut kukaan ei kertonut sitä mun puikoille. Niinpä vielä valmistui raidalliset polvisukat. Todellisuudessa näiden tarina alkoi siitä, että pääsin auton kyytiin, eikä ollut sopivaa neuletta mukaan, niinpä nappasin langat ja puikot mukaan enempiä ajattelematta. Nämä on täyttä villaa ja jos ei kestä käytössä, niin kudotaan uudet terät...

Sitä huonekalukangasta oli se toistametriä ja kissatyynystä jäänyt osuus päätyi nojatuolien uusiksi "istuin tyynyksi". Sonffi puolestaan ihastui näihin pehmeisiin, väreihinsä sointuviin tyynyihin. Kuvahan piti ottaa, kun Sonffi nukkui iltayöstä tyynyllä kuin vauva!


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Syökää salaattia!

Salaatti, tuo Sonffin suuri herkku!
Mitähän muiden kissat yrittää jääkaapista ottaa oven ollessa auki???

Sunnuntain kunniaksi aloin käydä läpi tilattavia kuvia (tähän pitkä marmatus sille, joka ei suoraan siirrä tilattavia kuvia omaan kansioon, ai niin, sehän olen minä, joten marmatan sitten hiljaa mielessä...) ja samalla ajattelin laitella muutaman tännekkin.

Nyt helteiset kesäpäivät on muisto vain, veikkei niitä ole kuin muutama kuukausi...
Aurinkovärjäyksen purkinpohjia tyhjensin kankaalle kankaan keskeltä lähtien aina sen mukaan, minkä verran väriä purkinpohjalla oli. Kangas rullalle ja pariksi päiväksi helteeseen kuivumaan.

Ihan kiva kuvio tuli ja heti keksin sen sopivan olkkarin pyöreälle pöydälle liinaksi. Kangas oli vanhaa, pehmeää lakanaa, joten laitoin ohuen vanun väliin ja vanhaa verhoa pohjalle. Osuipa suht sopivan väristä vinonauhaa (taidettu kyllä tarkoittaa poppanan kutomiseen, ostin muutaman vinonauhaksi sopivan levyisen rullan Finnlaysonin tehtaanmyymälästä). Tilkkutöitähän en ole tehnyt ja mitään vaikeita tikkauksia en edes uskaltanut kokeilla, joten ompelin vain sektorit. Jostain kumman syystä liina näyttää kuvissa ruokottoman ryppyiseltä, vaikkei ryppyinen ollutkaan.

Jollainen kaukaisella tavalla, hyvällä mielikuvituksella, näen liinassa auringon ja nyt ulkona alkoi aurinkokin paistaa, joten toivotan:

Aurinkoista sunnuntaita!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Hellun haalari!

No niin, julkaistaan nyt nämä Hellun villahaalarin kuvat, vaikka kuvat hassuilta näyttäävätkin...
Kuten edellisessä bloggauksessa sanoin pieni villahaalari näyttää suloiselta ilman lastakin, isommasta koosta ei voi sanoa samaa... Ehkä saadaan tulevaisuudessa kuva puvusta Hellun päällä. Mitään käsitystä puvun sopivuudesta ei ole, mittoja katseltu vähän sieltä ja täältä... Malli on oma, mittoja ja silmukkamääriä kurkittu useammastakin paikasta, Ullassa oli Menninkäisen villapuku, josta otin osviittaa ja esim. vetoketjulista on siitä.

Aloitin haalarin tekemisen syyslomalla ja iltasella ja kun ei kummempia suunnitelmia raidoituksen/kuvioinnin/minkään muunkaan suhteen ollut, tein lahkeet kuuden kerroksen korkuisin raidoin, lisäysten mukaan. Valaistus siellä ei ollut paras mahdollinen, joten näin ei tarvinnut tihrustaa lisäyskerroksia. Loppu raidoittelu menikin sitten beigen langan riittämisen merkeissä. Hihojen raitojen jälkeen beigeä oli n. 20 cm pätkä, vähän oli jännitystä ilmassa toista hihaa kutoessa. Haaalari on tehty pyörönä ja ommeltavaa ei jäänyt kuin haarasauman yhdistämisen verran.

Arvioitu koko n. 98 cm. Lankana Oslo, menekki 400g ja 3,5 mm Adeilla neulottu.
Oikean mittainen vetoketju löytyi omasta varastosta.


Tästä kuvasta tulee mulle mieleen broileri. Varsinainen mielleyhtymä, heh

Lämpötila näyttää lähes kymmentä astetta plussaa ja vettä sataa, joten pikapakettina ei tarvinne haalaria lähettää Hellulle. Saapi haalarin, kun tulee mummilassa käymään. Saa nähdä, millainen talvi saadaan, eli onko villahaalarille käyttöä...

Villahaalareista mieleen tuli Henkalla nyt käytössä oleva haalari ja langan laadun heikentyminen Novitalla. Henkan haalarin neuloin toiseksi nuorimmalle tädilleen joko vuoden -96 tai -97 Seiskaveikkalangasta (onneksi oli vihreä lanka). Haalaria käytti siis kaksi tytärtäni ja kovassa käytössä oli ja pesukertoja kymmeniä. Edelleenkin haalari on siistin näköinen, lähes nyppyyntymätön. Nykyään Seiskaveikasta tekemäni vaatteet on viimeistään ekan pesun jälkeen ikivanhan näköisiä, nyppyisiä tekeleitä. Jos vielä jostain vanhaa Seiskaveikkaa saan, niin sitä ostan, uutta en. Sama homma tuntuu/kuuluu olevan muissakin Novitan langoissa. Tästähän on paljon puhuttu blogeissa ja foorumeilla, tämä oli omakohtainen kokemus ja mielipide.

Loppukevennyksenä Sonffi ihmettelemässä ikkunassa, kun koirat (ed. bloggaus) tulivat ensikerran pihaan!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Lokakuun raportti!

Lokakuussa löysin talviomenapuusta tuon hassun näköisen omenan! Siinä oli pienenpieni omena kasvanut karaan. Tänä syksynä oli kyllä omenapuiden sadoissa kaikenlaisia hassuja mutaatioita.

Lokakuun raportti ompi tälläinen:

  • Huovutetut tossut hahtuvalankaa 100g
  • Yösukat Pirtin kampavillaa, kasvivärjättynä 100g
  • Huovutetut tossut hahtuvalankaa reilu 100g
  • Kolmiohuivi Saga-lankaa 250g
  • Hellun haalari Osloa 400g
  • Henkan slipari Seiskaveikkaa reilu 200g
  • Säärystimet Isoveikkaa 200g
  • Lapaset Filonaa 50g
  • Kanerva-rinsessa polvisukat itsevärjättyä villasekoitetta 150g
  • Pipo Isoveikkaa 100g
  • Lapaset Isoveikkaa 100g
  • Pitkä huivi SIrkus-lankaa 300g
  • Huovutetut lapaset hahtuvalankaa 100g
  • Pipo Filona-lankaa 100g

Yhteensä 2 250g ja 14 valmista työtä.

Lokakuussa loppui sukkasadon keräys, oma satoni oli 19 paria. Viimeisistä kuva Perunalaarissa, tänne en viitsi pistää kuvaa, kun ovat Korvatunturille lähdössä.

Marraskuussa ollaan sitten mukana lapastelemassa. Ehkä jo tänään saan ensimmäiset lapaset puikoille...

Viikonloppunahan meillä oli koiruuksia kyläilemässä. Tässä neitien kuvat. Tytöillä oli niin mukavaa lenkittää koiria ja leikkiä niiden kanssa. Oltiin vähän ajateltu, että tyttöjen koirakuume laantuisi parin päivän lenkityksiin, mut ei mennyt tyttöjen into koiriin, huoh. Pakkohan se on tunnustaa, että ihania koiruuksia ovat omastakin mielestäni.

Hellun villahaalari jo kuvasinkin, mutta en tiedä, pitäisikö ottaa uusia kuvia... Tai onko ylipäänsä mahdollista saada kokohaalarista 90-100 cm kuvaa, jossa puku ei näyttäisi hassulta? Siinä missä kuuskymmen senttinen haalari näyttää suloiselta, ei samaa voi sanoa liki metrin mittaiselle tehdystä puvusta. No, onhan se nimenomaan käyttövaate, eikä söpö kuvausrekvisiitta. Joten seuraavaksi varmaan hassua haalaria.

Raikasta marraskuuta!