lauantai 12. maaliskuuta 2011

Bolero Hellulle!

Siinä se sitten on, Hellun tanssipuvun kanssa alkulämmittelyjen ajaksi tarkoitettu bolero.
Ohje on Maikin "Ei pulista bolelo". Ohje on mainio ja saumattomaksi tämänkin tein. Kiitokset ohjeesta! Ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei mulla ollut mallia, jolle sovittaa ja toisaalta se, että Jälkeläinen unohti tehdä Hellulle hartiat (ja saman mokan tein Jälkeläisen kanssa itse), joten päällä pysyminen jää nähtäväksi. Mutta jos bolero on muuten sopia, muttei tanssiin sovi, niin ehkä kesällä mekon kanssa vois käyttää...

Mallia muokkasin sen verran, että hihoja tein pidemmiksi, pitkähihainen pitäisi boleron olla ja alareunaan tein resorin kierretyillä silmukoilla, kun helma näytti aika leveältä. Ihana valkoinen kukkanappi (näkyy kuvasta tarkkaan katsoen) toimii kiinnikkeenä. Lankana oli Susulta viimeviikolla ostettu Sublime Baby Cotton, jota kului nafti 150 grammaa, puikot 3 ja 3,5 mm.

Ja nyt on sitten kudottu kissaparoille, jotka pienessä laatikossa joutuvat nukkumaan, huovutettu koppa. Kunhan huovutukset ja kuivumiset on hoidettu, niin vaihdan tuon laatikon siihen ja katsotaan kelpaako kissoille...

Huivirintamalla hiljaista, ei edelleenkään yhtään huivia puikoilla, enkä edelleenkään osaa valita mallia... Huivia puikoille kyllä mieli tekee kovasti pistää, siitä ei ole kyse, vaan valinnasta ja aloituksesta.

Sonffi tässä "auttoi" kovasti eilen illalla, kun yritin todellista tilkkujen peittoa kasata vuorin kanssa. Todellisen tilkkupeiton siitä tekee se, että se on tehty kaikkea muuta kuin oikeiden tilkkutöiden tapaan. Ideana oli repiä vanhat paidat ja verhot pois kaapista (ehkä neljänneskuution sain tilaa tehtyä), kun en niitä poiskaan raaski heittää. No joo, sit mä tein totaalisen mokan vuorin ja päällisen kokoamisvaiheessa, murrr. Ja vielä niin tyhmän mokan, että hävettää, väärin asettelin vuorin ja ompelin reunat. Kyllä harmitti, kun olin tunnin verran kontannut kissojen kanssa asettelemassa paikoilleen, eikä lattialla konttaus oo herkkua täl kropal ja sit kaikki menee purkuun... Ja samalla tavalla olen oikein asetellut sen seitsemät kassit ja vaatteet. Eipä auta muu, kuin purkaa ja alkaa konttausharjoitukset uudestaan. Ja molemmat kissat varmasti auttaa taas aktiivisesti!

Hyvää viikonloppua!




17 kommenttia:

RANTAPUIKKO kirjoitti...

Niin monta ihanaa työtä taas täällä valmiina =D Tuo lumiruusu on kaunis. Ihanan raikas bolero =D Suloinen on myös tuo sinun kisusi...f

Seijasisko kirjoitti...

Ehdotan, että tekisit vaan postauksen ja siihen vois laittaa osallistujat ja jutun idean . Ja sen postauksen voisi jokainen linkittää HHV-nappiin.

Sitten jokainen voisi kommenttiin vaan laittaa esim. HH1 ja sitten linkki huivin sivulle.
Laitan esimerkin seuraavaan kommenttiin.

Seijasisko kirjoitti...

HHV1

Marjut kirjoitti...

Nätti bolero! Eikö olekin mukavaa, kun on noita apulaisia;)

Zelda kirjoitti...

Ihana bolero:)

Älä välitä, täällä toinen samanmoinen,joka tämän tästä takoo päätään uunin muuriin;D

Neferi kirjoitti...

"kyllä siinä polvet kunnolla kovettuu, kun lattialla tarpeeksi konttaa", sanoi käsityötekijä, kun kaikki uusiksi teki :D. Ihan tuttua...

Hieno bolero ja jännityksellä odotan, miten kissat kotiutuvat uusiin huovutuksiin.

Hannaliini kirjoitti...

Valtavan kauniita töitä! Tuo aiemmin postattu Lumiruususi on aivan upea!

Marja kirjoitti...

Nätti bolero ;)
On hieman vaihtelua niiden ihanien huivien neulomisiin.
Juu kissat on varsin avuliaita apulaisia monessakin mielessä.

Seijasisko kirjoitti...

Voi piti vielä sanomani että bolero on nätti.<3

jansku kirjoitti...

kauniin boleron oot tehny..
sinulla on ihana kissa :)

Sini kirjoitti...

Voi toi kissa on aivan uskomattoman upee! Ei bolerossakaan kyllä vikaa ole :).

Susu kirjoitti...

Nätti bloreo tuli! Ja mä kun pelkäsin ettei se lanka riitä...

Neuleen purkaminen on ihan kammottava juttu, mutta ompeluksien vielä kamalampaa...

Majakkarannan musta apulainen lähettää terveiset kollegoilleen sinne. Miten me saatais mitään valmista aikaseks ilman apureita?

KatriK kirjoitti...

Olin asetellut nojatuolin verhoilukankaan olohuoneen lattialle, taittanut ja silotellut sen mieleni mukaiseksi. Käännyin ottamaan pöydältä kangassaksia ja kun aloin leikata kangasta, huomasin, että kankaaseen oli yhtäkkiä tullut (ilmestynyt) keskelle valtaisa muhkura. Tarkkaan katsoessa huomasi, että ihan kissalta se näyttää. Kuinka voi joku niin laiska ja iso tehdä noin nopeita siirtymisiä ja ryömiä kahden samettikankaan väliin - jättämättä jälkeensä ryppyjä tai kääntyneitä reunoja? Alan uskoa yhä enemmän siihen, että kissat ja noituus kuuluvat yhteen.

liinu kirjoitti...

Kauniita huiveja ja ihanan keväinen bolero! Ja onhan karvaisten apureiden työpanos aivan välttämätön töiden onnistumiseksi... ;)

Mammutti kirjoitti...

Kiitokset kauniista kommenteistanne!
Sonffi ottaa ihailukommenttinsa vastaan äänekkäästi kehräten! Pari rapsutusta kehujen lisäksi kelpaa aina...
Katrik: Jotenkin kuulosti tutulta tarinalta. Ja kankaiden levittelyn lisäksi sängyn petaus, erityisesti lakanan laitto saa huomaamatta aikaan omituisen möykyn...
Ja mistä kissat osaakin tulla paikalle, juuri kun kankaat saa levitettyä?

Hepsi kirjoitti...

Kaunis bolero!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana bolero kerrassaan.