Tänään on kulunut kolme vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin!
Alku oli haparoivaa ja tekniikka hakusessa, no teknisiä kikkoja on vuosien varrella opittu, ennenkaikkea toisilta ihanilta bloggaajilta saatu apu ja neuvot ovat olleet kullanarvoisia.
Tämä Susun ja Tassun antama suurenmoinen tunnustus osui sopivasti vuosipäuvälle.
Tunnustus on annettu minun lisäksi Soodille ja Sonffille, jotka kehräävät kiitoksensa. Omasta puolestani kiitos ja kumarrus Susulle ja rapsutukset Tassulle!
Tunnustuksen myötä tulee vastata viiteen kysymykseen:
1. Koska aloitit blogin?
Kolme vuotta sitten 28. 03. 2008.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Käsityöblogihan tämä on ja valtaosaltaan neuleita täällä on, mutta kissat on suuressa määrin mukana. Blogia aloitettiin yhdellä kissalla, omalla Jakellani. Puolitoista vuotta sitten meille muutti karvaiset "lapsenlapset" Soodi ja Sonffi, silloin blogattiin kolmella kissalla. Vajaa vuosi sitten Jakke joutui liian varhain kissojen taivaaseen ja sen jälkeen ollaan oltu kahden kissan bloggaajia. Toki täällä on juttua muistakin aiheista ja periaate on se, et kirjotetaan, mitä mieli tekee. Lukijathan sitten ratkaisevat mitä lukevat.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
Tähän kysymykseen osaatte Te lukijat parhaiten vastata.
Omasta puolestani osaan sanoa vain sen, ettei toista yhtä hullua blogia ole. Tällä viittaan alkuvuodesta aloittamaani HHV- hullutukseen.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
No ku muillakin oli... Olin vuosia lukenut toisten neuleblogeja ja täysin koukussa niihin. Pitkän harkinnan jälkeen vihdoin uskalsin aloittaa oman ja olen tykännyt blogata ja olla mukana ihanassa neuleblogien maailmassa. Myös halu tallentaa omat neuleet on plussaa tässä bloggailussa.
Tästäpä tuli mieleen kysymys, joka on herännyt minulle. Miten onnistuisi Blogin tallentaminen?
Jos Bloggerille joskus jotain tapahtuu tms. Ja blogi katoaa, olisi kiva, jos olisi blogi "omassa tallessa"...
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Paljonkin haluaisin muuttaa, ulkonäköä, tekstiä ja tekstin sisältöä, kuvia jne. Mutta nyt kuitenkin blogi on minun taitojeni mukainen ja siten osa minua. Muuttukoon blogi omassa tahdissa, toivottavasti kuitenkin parempaan suuntaan.
Ja sitten se vaikein osuus, eli tunnustus pitäisi jakaa viidelle blogille eteenpäin. No, Te tiedätte, että olen onneton eteenpäin jakamisessa. On niin monta ihanaa ja innostavaa blogia, joita luen ja joista nautin. Joten valintaa en tee.
Sunnuntai meni rattoisasti "leikkien", eli harjoitellen Gimpin käyttöä. Ihan kivaa ja koukuttavaa tai siis gimpittävää puuhaa ja jos päivittäin harjoittelis, niin varmaan oppis ja myös oppi pysyisi mielessäkin.
Tässä yksi kuva, jonka kanssa leikin. Kuvan otin lauantaina, Susulle lupasin kuvan Soodin "mäenkestäenää" tempusta, jota tekee ruokaa odottaessaan. Takatassuilla seisoo, etukäpälät korvissa ja yleensä vielä pää kallellaan pöydän reunalla. Uskomatonta tasapainoilua, välillä piiiitkiä aikojakin, kun laittelen ruokia heille tai pilkon lihoja yms. Ja aamulla, kun saa ruokkijan nousemaan, Soodi spurttaa lujaa keittiöön pöydänreunalle ja siinä keikkuu näin, välillä voi puskea tuolin reunaan, edelleen kahdella tassulla. Viimeviikolla yhtenä aamuyönä kello näytti nelosella alkavaa numerosarjaa, kun Soodi teki temppuaan mun lonkan päällä.
Olipa kova nälkä kissalla!
HYVÄÄ VIIKONALKUA!
