lauantai 30. heinäkuuta 2011

HHV-30 Hassun mallinen huivi!

Netissä jo keväällä näkyi erikoisen muotoisia, tai oikeastaan muotopuolia huiveja ja kiinnostus malliin heräsi (tietenkin). Joissain blogeissa sitten näin kuvia näistä muotopuolista huivista, jotka oli neulottu uusimman Modan mallilla. Modaa ei mulle tule, joten kaupassa selasin lehteä ja kuten huivin tehneet olivat kirjoittaneet ei kuvasta saanut selvää, minkä mallinen huivista tulee. Ohjeen lukaisin pikapikaa kaupan lehtihyllyllä ja koska lisäyssysteemi oli helppo muistaa en ostanut lehteä. Ulkomuistista sitten neuloin huivin ja reunakuviot otin jostain vanhemmasta huiviohjeesta (yksinäinen sivu ohjekansiossani, joku varmaan tarvinnut muut sivut).

Tälläinen huivista sitten tuli!

Omituisen muodon takia virkkasin huiviin vielä kukkasen neulakiinnittimellä varmistamaan huivin paikoillaan pysymistä.

Edestäpäin huivi ei nyt ainakaan kuvassa hullummalta näytä.

Itseasiassa mun piti kuvata huivi tyttären päällä, jolloin olisi ollut helpompi asetella huivia päällr, mutta tytär halusi kameran taakse, joten minä ryppyisen puseroni kanssa jouduin huivimalliksi.

Lankana huivissa on näitä tämän kesän kasvivärjättyjä lankoja, vihreää ja rosaa ja 4 mm Adeilla huivin tein. Tämä on sitten Hullun Huivi Vuoden huivi numero 30.

Takaa se toispuoleisuus sitten tuleekin selvemmin esille.

Huivi on vähän semmoinen kahtia jakava, tykkään ja en tykkää. Kevyt ja pehmoinen ainakin on ja jollei muodosta pidä muuten, niin syksyllä takin alla kaulahuivina ei muoto haitanne. Laitetaan huivi lahjalaatikkoon, josko aika tavaran kaupittelis. Lahjalaatiksota tuli mieleen, että nyt on näitä huiveja jo sen verran, ettei kaikki mahdu enää yhteen laatikkoon... Sen tila-ahtauden HHV on tehnyt, mutta toisaalta olempa saanut huiveja neuloa "luvan kanssa" ja on mulla yks huivi parhaillaankin puikoilla.

Huivitelemisiin!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Väriä lankoihin!

Vilautellaan taas kasveilla värjättyjä lankoja:

Kuvan alimmat langat vielä hivenen kosteita, vaaleanpunaista krapilla ja raudalla viherrettyä koivunlehtilankaa. Vyyhdillä saunakukista pehmoista keltaista alunalla ja tummempaa ilman alunaa, Terijoensalavan kuorella beigeä. Aikamoisen namuisia värejä luonnossa.

Alakuvassa punasipulilla vihreää vasemmassa reunassa. Punasipulin ihme punaisista kuorista keitetyn punaisen liemen aikaan saama vihreä, tähän ihmeeseen ei totu. Vahva keltainen keltasipulia punasipulin jälkiliemeen lisättynä. Kellertävää ja peigen vihreää siankärsämöillä. Aikas ihania värejä nämäkin. Tällä näytöllä värit näyttää aika lähelle oikeaa kummassakin kuvassa.

Moni on kysellyt kasvivärjäyksestä ja sen vaikeudesta. Vaikeaa se ei ole ollenkaan, vaan helppoa kuin mikä!!! Mutta hyvin, hyvin addiktoivaa puuhaa sen sijaan kasvivärjäys on.
Suosittelen kokeilemaan!

Minäkin olin vuosikymmenet pitänyt hommaa vaikeana ja en ollut uskaltanut edes kokeilla. Netin kautta esim. muiden bloggaajien kokemuksia lukiessani, päätin kokeilla ihan vähän vaan ja saamieni kattilan ja sähkölevyn turvin keittelin ensimmäisen liemen ja sain lankaan väriä. Tämä tapahtui viime heinäkuussa. Ensimmäistä lientä seurasi toinen ja kolmas jne. ja aina liemistä nousi eriväristä lankaa. Kaikenkaikkiaan varmaan seitsemisen kiloa lankaa värjäytyi viimekesänä ja niistä talven mittaan kudoin vaatteen jos toisenkin ja totesin värien pysyvän konepesuissa ja muutenkin värjättyjen lankojen olevan ihan kelvollisia. Vasta tänä keväänä hommasin ensimmäiset "kemikaalit" ja lähdin avartamaan värikarttaa. Huom! Minulla ei ole edelleenkään tarkkaa vaakaa, lämpömittaria yms. Koko homma etenee siten kuin hyvältä tuntuu. Tietysti tällä systeemilläni tulee mitä väriä milloinkin, mutta niin on tarkoituskin. Jos haluaa tarkkaan määriteltyjä värejä, silloin tietenkin tarvitaan tarkkuuta ja tarkkoja mittoja.

Helppo kokeilu on esim. keittää sipulinkuorista väriliemi ja sillä värjätä ensimmäiset langat. Senhän voi tehdä sisällä ja ruokakattilassa, joten hankintoja ei tarvi tehdä. Tosin, oletettavasti kipinän värjäykseen siitäkin saa ja sitten jo tarvitaan kattilaa ja sähkölevyä tms. joilla ulkona värjäys onnistuu. Monista kasveista lähtee aika voimakas (paha)haju, koivunlehdistä tulee mun lempparituoksusoppa, ihan kuin saunoisi vihdalla/vastalla.

Viimeviikolla pusikosta pilkahteli näin kauniin lila lehti. Ennakoikohan se syksystä värikästä...

Sitten ikävämpää lepakkoasiaa: Meillä on lepakoita aina lennellyt kesällä pihalla ja kerran oli sisäänkin yksi eksynyt. Yhtenä päivänä hieraisin silmiäni kerran jos toisenkin, kun otin lankavyyhtiä tikkataulun naulasta (olin nakannut sen siihen odottamaan vientiä varjoon kuivumaan), seinällä roikkui lepakko. Äkkiä hakemaan kameraa ja kuvaamaan. Paikkaa ihmettelin, oli sen tikkataulun (jota ei tänäkesänä edes ollut) taustalevyn alta roikkumassa auringonpaisteessa. Lepakko osoittautui kuolleeksi ja maasta löytyi myös yksi kuollut lepakko. Eilenaamulla oli taas yksi kuollut lepakko roikkumassa ihan samassa paikassa.

Aloin tutkia netistä lepokoita, joista on siellä yllättävän vähän tietoa. Vähäisten lukemieni tietojen pohjalta kuvittelisin lepakoiden pitävän levyä päiväpiilona, tämä päiväpiilojen rakentamisesta kertovien sivujen perusteella tehty arvailu. Se, miksi lepakot jää roikkumaan levyyn kuolemaan on täysi mysteeri minulle. Jos jollakin on asiasta jotain tietoa, niin olisin kiitollinen sen kertomisesta. Levy sai nyt häätömääräyksen, pois vaan seinältä...

Kesän ajan on pitänyt mennä yöllä kuvaamaan lepakoita ja eilen iltasella myöhään auringonlaskun kuvausten jälkeen yritinkin kuvata. Vaan ei onnistu lepakon lennon kuvaaminen minulta, eikä käytettävissä olevilta laitteilta. Kuvaamisen epäonnistuttua tyydyin ihailemaan lepakoiden lentelyä. Minua viehättää niiden äänetön nopea lento ja taivasta vasten kuvastuva "lepakon muoto".

Tämän viikon huivikin on jo kuvattu, mutta tehdään siitä oma postaus, kun nyt tuli tuota muuta asiaa.

Kauniita heinäkuun lopun helteisiä päiviä!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

HHV-29, Talvihuivi!

Hullun Huivi Vuoden tämän viikon huivi on Talvihuivi:

Vihdoin ja viimein eilen ukkos/sadekuurojen välissä, seuraavan jo uhkaavasti lähestyessä käytiin kuvaamassa hyvin lämmin (ainakin hiostavassa helteessä siltä tuntui) Talvihuivi.

Valmista mallia huiviin ei ollut, lähtökohtana oli Henkan ketjupuseron nostetuilla silmukoilla tehty mallineule. Ajattelin, että sillä mallineuleella ja huivin muodolla saisi aikaan käytännöllisen ja lämpöisen arkihuivin talveksi. Suunnitelmasta muodostui sitten tämä huivi.

Lankoina käytin tämän kesän kasvivärjättyjä lankoja. Sinipuulla lilaa, punapuulla punertavaa ja tuo kuvissa beigeltä näyttävä lanka on myös punertavassa värikylvyssä käynyt. Tämä on sitä 3-säikeistä villaa, jota kesän alussa hamstrasin Susun puodista. Lankaa kului 300 grammaa ja 4 mm puikoilla tein. Sukkapuikoilla neuloin vielä i-cordit päihin, joilla huivin saa solmittua kiinni. Reunuksiin virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita ja kerroksen "rapuja".

Tällä tavalla solmittuna huivi lämmittää olkapäitä ja yläselkää. Tässä huivi myös pysyy hyvin paikoillaan, eikä mistään kohdin ole tiellä.

Huivin voi sitoa myös edestä ristiin menemään ja solmimisnauhat solmitaan taakse.

Silloin huivi näyttää tältä.

Tietenkin huivia voi käyttää perinteisillä tavoilla, tai vaikkapa takin päälle solmia.
Olen tyytyväinen huiviin ja varmasti talvella vielä tyytyväisempi!

Lähikuva mallineuleesta:

Ukkosten johdosta netin käyttö täällä on ollut vähäistä ja blogeissa olen vain vähän ehtinyt piipahtaa. Eilen jo luulin, että meillä ei enää netti toimi ollenkaan ja yllätys toimivasta netistä oli suuri. Täällä nimittäin iski salama kahteen kertaan sisälle,puhelinlinjan sisääntulokohdasta, niin että tulta leiskui. Onneksi kaikki johdot oli irti, eikä laitteisiin asti päässyt. Kissojen reaktiot ukkoseen on yllättäneet meidät. Soodi, joka oli arka kissa aikoinaan, viettää nyt tyynen rauhallisesti päiväuniaan pöydällä laatikossa, vaikka ukkonen iskee. Sonffi säikähti vähän sitä toista sisään tullutta salamaa. Onneksi salamat ei aiheuttaneet vahinkoa.

Palataan huivien, värjäyksien ja muun neule-elämän myötä, kun säät salliivat.
Kaunista heinäkuun viimeistä viikkoa!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Lämpimiä neuleita ja värjättyä lankaa!

Uskon, että kesähelteillä auringon alla neulotut neuleet lämmittää erikoisen hyvin talvipakkasilla. Ja sen takia tai muuten vaan, täällä on aloitettu huovutettujen juttujen neulomiset. Tossut samaan tapaan, kuin vuosia jo tehnyt ja kukkakoriste virkattu. Sattuipa vielä niin hauskasti, että helmilaatikossa oli juuri tossujen väriset sydämet kukkien ekskelle ommeltaviksi.

Miau-hatut on tehty Ullaneuleen ohjeella. Punasävyisestä liukuvärjätystä hahtuvasta tuli ihanan pehmoinen, mutta tiivis hattu."Korvat" ei kuvasta juurikaan eroitu, mutta päässä kylläkin. Yksivärisestä hatusta tuli aika pieni, varmaan vuoden parin ikäisen päähän, punainen on isompaa kokoa. Valkoiseen vois vielä neulahuovuttaa "naaman".

Kaikki nämä päätyivät suoraan laatikkoon odottamaan niitä kylmempiä aikoja.
Ja lisää tossuja on tulossa. Lämmittäävät sitten talvella enemmän, kun helteillä tikutellaan...

Muutama värjäyskuva:

Rautavithriilillä harmaannutettua lankaa ja krapin jälkivärillä lohen punaista.
Väriyhdistelmänä jotenkin herkullinen.
Taitaavat päätyä samaan työhön...

Krapia ja koivunlehtiä värin lähteinä.

Joukko lankoja yhteiskuvassa. Mainittakoon erikseen vasemman reunan keskimmäinen lanka, Halkopinon Helmi. Hetken jo kuvittelin onnistuneeni saamaan harmaata ilman puretteita, mutta kuivuttuaan ehkä enemmän beigeä lanka on sitten kuitenkin. Ja nimensä mukaisesti Halkopinon Helmen väriaineena oli männyn kuoret. Piti kokeilla, kun puupinoa katsellessa männyn kuoret suorastaan tipahtelivat ämpäriin... Vasen alakulma puolestaan on omenapuun kuorien värjäämä. Näissä "puulla" värjätyissä langoissa ei ole mitään puretetta käytetty. Muissa langoissa lehtipuiden lehtiä värin lähteenä erilaisilla puretteilla.

Tässä oli vain pieni osa värjäyksistä kuvattuina. Useampi kilo lankaa on kesän mittaan vaihtanut väriä ja hommahan jatkuu edelleen... Kasa lankoja odottaan kuvausta, osa kuivuu, osa kiehuu (tai oikeasti ei kiehu, mutta kuumana käy kuitenkin) ja monen monta vyyhtiä odottaa vielä vuoroaan.

On noita värjäyksiä jo neulottukkin. Nopealla laskennalla sain toista kiloa jo neulottu pois tämän kesän värjäyksistä. Valmiina on myös tämän viikon huivi Hulluun Huivivuoteen. Tänään oli turhan helteistä alkaa kuvailla tätä huivia, joka on lämmin talvihuivi. Katsotaan, jos huomenna sitten hikoiltais huivin kanssa. Nämä lämpimät kauniit päivät on olleet juuri sopivia värjäykseen. Ihanne kesäsäähän olis; päivät aurinko paistaa ja yöllä sataa.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

HHV-28 Annis ja Illyria bolero!

Illyria boleron ohje kiinnosti heti, kun sen ilmestyttyä Ravelryyn.
Kesäkuussa sen kudoin punapuulla värjäämästäni langasta. Tein boleroon pituutta, niin paljon kuin yhdestä vyyhdistä (100g) riitti ja ompelin sen sitten sopivaksi vaikkapa itselleni... Malli on hivenen pieni boleroon, mutta ei anneta sen haitata.

Pitsimalli oli aivan ihana neuloa ja eläväisen oloinen ja sopisi myös vaikkapa huiviin.

Bolero on malliltaan siis suorakaitale, jonka reunoista ommellaan hihaosuus. Pääntien ja hihansuiden reunuksiin muodostuu kauniit kaarteet. Tämän boleron voi tehdä sen pituisilla hihoilla, kuin haluaa tai lankaa on. Varmasti tätä mallia tulee tehtyä toistekkin.

HHV:n tämän viikon huivi on jälleen Annis. Jos oikein laskin, niin tämä on viides Annikseni.
Lankana sama punapuulla värjätty villa, kuin bolerossa ja tähän huiviin meni se toinen vyyhti värjäyserästään, eli lankaa kului 100 grammaa, pikkuisen jouduin säätämään huivia, että sain langan riittämään. Yläreunaan virkkasin kiinteitä silmukoita kerroksen, reunan rullaantumisen estämikseksi.
Annis on kaunis huivimalli!

Aurinkovärjätystä kankaasta ompelin kassin Modan (3/2010) ohjeella.
Malli on aikas näppärä ja kesään sopiva. Tässä kassissa lisäsin hivenen korkeutta ohjeesta poiketen. Seuraavasta kassista tällä mallilla teen vielä syvämmän.

Kasseja on niin hauska ommella ja tarvikkeita, sekä omia kassi-ideoita, että valmiita ohjeita olisi vaikka kuinka paljon. Kun vielä ehtis käyttää niitä...

Ruusuista lauantai-iltaa
ja sunnuntaita!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Hämppistä ja kassia, kera lomakuvien!

Sateista iltapäivää olen vietellyt koneella järjestellen ja luokitellen kuvia. Useampi tuntu vierähtänyt ja vielä on tallennukset tekemättä ja muuta pientä... Kuvamäärät tuntuu kasvavan kuukausi toisensa jälkeen ja uskallan väittää kuvien laadunkin paranevan, ainakin yritystä on. Laitan tähän teillekkin näytille muutaman lomalla otetun kuvan:

Ja ensimmäisenä kuva, jonka otin kotiin tultua. Meinasin illalla alkaa kutoa normaaliin tapaan, mutta tuntui, kuin joku olisi liikkunut rintamuksella. Vilkaisu ja tajuntaan meni äkkiä, että hämppis kävelee mun päällä, sitten hätistys kera kiljaisun ja sitten äkkiä kameraa hakemaan. Aika naisellista, vai mitä?
Viime keväänähän kuvasin vihreän hämppiksen, joita meillä on ollut vuosien varrella paljonkin. Tällä kertaa löytyi vitivalkoinen hämppis. Ensin tuli mieleen albino, mutta netistä näitä löytyi, ilmeisesti nimetään kukkahämppis. Tyynesti kuvasin kyllä hämppistä ja kuvauksen loputtua käskin viedä sen heti ulos, nii i, kameran läpi kestän hämppiksiä, mut muuten niistä ei oo niin väliä.

Lomalle tein Ilomantsi-kassin. Kyseessä kanatyö (kehystämätön), jonka ostin vuosi sitten kirppikseltä eurolla. Kassia siitä alunpitäenkin meinasin tehdä, aikaa vaan kului, mutta kun tehdä alkoi, niin nopsasti valmistui. Kassissa on sisällä taskuja ja toisella puolella myös keskellä farkun tasku. Kassin sanka on kaksinkertainen, eli siinä on kaksi hivenen erilevyistä sankakangasta ommeltu yhteen. Näppärä tapa saada tukevat sangat kasseihin. Systeemin löysin joskus jostain tilkkublogista. Kiinnituksenä on vetoketju kaitaleineen ommeltuna tuon vaalean reunakaitaleen alareunaan. Kassilla on kokoa jonkin verran, eli sinne mahtuu matkakäsityöt, vähän vaatetta yms. Kuvassa kassi tositoimissa (täynnä tavaraa) lomalla. Kyl mä tykkään kassista! Kanavatöitä on muutama muukin odottamassa kassiksi pääsyä

Kotona on namit (eli raksut, joita meillä syödään nameina) kaapissa, vaan reissussa pöydällä. Kun tulimme kauppareissulta multa pääsi nauru. Pöydällä oli raksupurkin kansi auki ja edessä olleessa lasissa raksu todistusaineistona. Kissat viattoman näköisinä lattialla. No, ei siinä kummoista salapoliisia tarvittu, kun tiesi mitä oli tapahtunut. Purkkia ei oltu napsautettu kiinni ja Sonffi oli fiksuna kissana avannut luukun ja onkinut käpälällä raksuja, toivottavasti oli antanut Soodillekkin! Kuvaushetkellä Sonffi tuli ihan viattomasti katsomaan purkkia...

Soodi niin tarkkana tyttönä tässä kuvassa!

Ja kun kerran on kamera, niin kuvataan sitten kaikkea, kaikkia ja kaikkialla, vai mitä...
Viimeiseksi lomakuvaksi omakuva parvekkeella otettuna ikkunasta kuva, johon heijastuu rantamaisema.

Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

HHV-27 JÄÄKUKKA!

No niin, vihdoin ja viimein pääsin loma ja muidenkin viimeaikoina otettujen kuvien kimppuun, eikä taida ukkosta varoa ainakaan lähitunteina. Tosin kuvien (satoja, satoja) läpikäyminen on vielä edessä, mutta muutaman kuvan niistä nappasin jo tähän:

HHV-27 Jääkukka-huivi. Lankana käytin Harunista jääneen vironvillan loppuun tähän huiviin, painoa nippa nappa 150g. Ensimmäinen Jääkukkani löytyy täältä. Ihastuin silloin malliin ja ihana neulottava tämäkin huivi oli. Pingoitus aukaisi "mytyn" jälleen kauniiksi huiviksi. Vähän jännäsin, miten liukuvärjätty lanka sopii malliin, mutta hyvinhän se tähänkin menee.

HHV-hulluttelijoihin linkit löytyy tuosta sivupalkista HHV-napin alta ja sieltä löytyy paljon toinen toistaan kauniimpia huiveja. Käykää kurkkimassa!

Juhannuksen jälkeinen ompelukärpäsen purema sai aikaan tarpeen neulotulle vyölle, kun kerrankin oli hameen kanssa samanväristä lankaa kaapissa. Tässä vyö kuvattuna pöydällä, kiinnitystapa selvinnee parhaiten siitä. Tätä vyötä neuloessani tuli tuo "huivi-idea" mieleen ja siihen olen luvannut ohjeenkin väsätä, kun sopiva lanka löytyy...

Tässä koko tekemäni asu lomalla kuvattuna. Hame on puolipellavaa, edessä syvä laskos ja luonnossa hame, sekä vyön lanka ovat samaa väriä. Tunikan kangas on sekoitekangasta ja kaava tunikaan on moneen kertaan itselleni sopivaksi muokattu, alkuperäinen kaava taisi olla Ottobrestä. Lomalla vahingossa huomasin tuon "peilin kautta saan mieleiseni kuvan", joka toimi siellä hyvin.


Tämä ei ole omatekemä käsityö, vaan lomalöytö:
Paikallisella kirppiksellä silmään sattui kalalangasta virkattu peitto, joka tarkemman tutkimisen jälkeen päätyi mukaan. Peitto on koottu paloista, jotka on ommeltu siististi yhteen. Lapussa luki: Uusi peitto, koko 220*240 cm. Ja koska meidän sänky on normaalia parisänkyä isompi, tuo koko riittäisi jopa meille. Kuvasin peiton tietenkin samantien siellä parvekkeella, siitä jäi tietenkin varjot kuvaan. Kotona peittoa sitten jännityksellä testasin sänkyyn ja kyllä, se oli siihen sopivan kokoinen. Ai että, olin tyytyväinen löytööni! On siinä ollut jollakin virkkaamista, lankaakin on kulunut liki kolme kiloa (piti oikein punnita peitto). Oletan jonkun saaneen peiton lahjaksi (vaikkapa anopilta) ja pistäneen samantein kirppikselle. Samalta kirppikseltä nimittäin ostin pilkkahinnalla myös käyttämättömiä pellavaisia pyyhkeitä ja liinoja alkuperäisissä paketeissaan. No, minä tein löytöjä ja joku pääsi tavaroistaan eroon, joten kaikki oli varmasti tyytyväisiä.

Kaunista keskiviikkoa!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ketjupusero Henkalle!

Hellu ja Henkka ovat jo kotiin lähteneet ja mummila muuttunut mammuttilaksi. Viikon neulesaldona on ketjupusero Henkalle. Puseroa en ehtinyt valmiiksi heidän täällä ollessaan, mutta alku vaikutti hyvältä ja Henkkakin taisi tykätä, onhan paidassa vihreää... Vihreä kun on ollut jo pitkään Henkan ehdoton lempiväri ja sattui lehti-huivia tehdessä (tumman vihreä samaa väriä) iskemään idea tehdä vihreästä pusero Henkalle. No, tarkemmin lankoja tutkiessa totesin, ettei limen, eikä tumman vihreä riitä yksiväriseen puseroon, harmitti kun yksiväriseen olis jo ollut malliksi sopiva idea. Tutkin netistä ja lehdistä pojalle sopivaa puseroa, jossa olis jotain kivaa ideaa, eikä niitä iänkaikkisen samanlaisia kirjoneule, tai palmikko tai sitten joku kuva puseroita. Ei vaan meinannut löytyä, ainakaan sellaista, joka olisi heti herättänyt halun heilutella puikkoja. No, aloin sitten kehittelemään omaa ideaa, eikä alkusilmukoita luodessa ollut hajuakaan, millainen valmiista työstä tulee...

Alouitin helman resorista, jossa oikeat silmukat neuloin kierrettynä, kuten sitten muissakin resoreissa. Resoria neuloessa katselin Kauneimmat neulemallit-kirjaa ja siellä oli vartalo-osuuteen päätynyt nurjilla ja oikeilla silmukoilla tehty "ketju-mallineule", tästä se idea sitten lähtikin elämään omaa elämäänsä. Seuraava mallineule, eli nostetuilla silmukoilla tehty monivärinen ketju (tai renkaan jäljiltä alkoi nämä työn edetessä mielestäni myöskin näyttää), joka oli jäänyt mieleeni jossain blogissa olleesta vauvan peitosta ja ohjeenkin siihen löysin Kauhavan kangasaitan sivuilta. Noin, nyt oltiin jo vartalokappaleen kainaloissa ja hihojen mallineuleidea tuli ihan itsekseen, oikeiden raitojen tehosteena limellä ja keltaisella tehdyt nurjat raidat. Tämä raidoitus sopi mielestäni hyvin ylempään ketjukuvioon. Hihatkin neuloin pyörönä, kuten vartalo-osuuden, kainaloissa yhdistin kappaleet ja neuloin yläosan raidoituksella ja tein raglan-kavennukset. Kaula-aukon resorin neuloin kaksinkertiaseksi ja mnahdollisimman joustavaksi pukemista helpottamaan. Työn ainoat saumat tuli kainaloihin 8 silmukan verran.

Lankana Patonssin Sorbet (87% puuvillaa) ja 4 mm pyöröadeilla neulottu. Lankaa kului yhteensä 500 grammaa ja puseron koko on n. 120 cm.

Tästä tuli neule, josta itse pidän todella paljon! Näköjään sitä voi saada mieleisen neuleen, ihan vaan mallia kehittäessä sitä mukaa, kun neuloo... Näin onnistunutta lopputulosta en osannut edes odottaa. Ainakin pusero on erilainen "poikien pusero" ja siinä on vihreetä, kuten Henkka sanoi sovittaessaan. Vähän reiluhan pusero vielä on ja varaa vaikka hitusen kutistuakkin pesussa, kuten puuvillalla on tapana. Toivottavasti Henkkakin tykkää valmiista puserosta, minä ainakin tykkään...

Lähikuvaa mallineuleista.
Saatan vaihtaa kuvat paremmalla kameralla otettuihin, kunhan pääsen omalle koneelle. Tällä näytöllä nimittäin värit näyttää vähän hailakoilta. Muutenkin satoja kuvia odottaa koneella ja kamerassa järjestelyä ja käsitöistä kuvat pitäisi saada pian blogiin, ihan vaan oman järjestyksen takia. Ukkoset kierrelleet ympäristökuntia, kuten viimeviikonloppunakin. Pisaraakaan vettä ei ole edelleenkään täällä tullut, sen sijaan ukkosen tuloon varustautumista on taas päivä ollut, tavaroita sisään ja ulos ja sähköjohtoja irti ja paikoilleen. Siinähän se aika meneekin mukavasti. Maa kyllä kaipaisi vettä, kuivaakin kuivempi kun on.

Kaunista kesäsunnuntaita!



tiistai 5. heinäkuuta 2011

Hihatin!

Neuloin Jälkeläiselle hihattimen samoihin juhliin kuin Hellun mekon tein.
Lankana tässä on kaksisäikeinen villa, jonka sinipuulla värjäsin kesäkuun alussa. Lankaa kului 200 grammaa ja 3,5 mm puikot oli käytössä. Mallineule on ZImmermanin "Lokki" ja hihansuihin, sekä pääntieaukkoon tein nirkkoreunat. Jollei oma, niin ainakin omintakeinen ohje oli, jos nyt suora pötkylä voi sen kummemmin ohje olla.
Kuvat on enemmän tai vähemmän hassuja, kun ei ollut ketään hihattimen "sisälle".
Vihdoin uskalsin oman koneen aukaista, kun sähköt pysyi päällä aamupäivän ajan. Tämän bloggauksen kuvat otin jo ennen Juhannusta.

Edellisen bloggauksen Lehtiköynnös-huiviin on ohjetta kyselty ja jonkinmoisen ohjeen lupaan tehdä seuraavan köynnöshuivin neuloessani. Ja sen huivin teen samantien, kun keksin sopivan langan kaapista tai kaupasta. Tuo malli toimenee parhaiten vähän paksummalla ja jämäkällä langalla. Tuolla periaatteellahan voi tehdä vaikka kukkahuiveja tai lehtiä ja kukkia samaan huiviin. Silmissä vilkkuu vaikka minkälaisia variaatioita tuosta "köynnösmallista", joten jatkoa seuraa...

Omenan raakileita ei meillä paljoa puissa ole. Jokatoinen vuosi satoa saadaan niin että puut on täynnä ja nyt on se toinen vuosi, kun montaa omenaa ei puihin tule. Ja ne eilisen bloggauksen omenapuun palaset kattilassa odottaa edelleen lankoja... Eilen ja tänään on lämpö jäänyt viidentoista paremmalle puolelle (onneksi), eikä aurinko ole pilvien lomasta kurkistellut edes. Niinpä tämä värjäri jätti liemen odottamaan lämpömittarin kipuamista kahdenkymmenen paremmalle puolelle.

Seuraaviksi päiviksi mammuttila muuttuu mummilaksi ja aurinkoa toivotaan vesileikkejä lämmittämään...

Aurinkoa Teillekkin!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

HHV-26 ja kesäkuun yhteenveto!

Hullun Huivi Vuoden viimeviikon huivin kävin äsken kuvaamassa pokkarilla. Meillä pieniä sähkökatkoja riittää edelleen, joten pöytäkonetta en uskalla availla ja omalta kameralta kuvia sinne laitella. No, onnistuuhan se näinkin ja vielä vältytte lomakuvien katselulta.

Juhannuksena tein vyön (siitä kuvat sitten kun lataan lomakuvat), neulotun sellaisen ja siinä jujuna oli pieni lehtikuvio i-cordin väleissä ja päässä renksu, josta vyö pujotetaan. Samantein vyön valmistuttua piti kokeilla huivia samalla systeemillä ja isommilla lehdillä. Lankana tässä on Patonssin Sorbet (87% puuvilla) ja puikot taisi olla 3,5 mm. Lankavalinta olisi saanut olla vielä jämäkämpi tai paksumpi, mutta sopivaa ei sillä hetkellä kaapista löytynyt ja tämä on nyt sitten kokeiluversio, mutta ihan kiva sellainen. Itse tykästyin tähän huivi-ideaan ja kunhan saan sopivia lankoja, niin näitä tulee lisää... Malli on siis "omasta päästä" kehitelty, tosin mielikuva on tämän tyylisen huivin näkemisestä jossain, muttei mitään käsitystä missä ja milloin. Seuraava huivi on "perinteinen" pitsihuivi ja se on jo pingoituksessa.

Hellettä on piisannut täällä ja eilinenkin oli vielä hellepäivä, tänään ollaan jo viileämmässä säässä. Eilinen meni kasvivärjäyksiä yrittäessä tehdä ja "ukkosia vahtiessa", eli kuljetin värjäystavaroita suojaan ja esiin sen mukaan, miten ukkosen jylinät lähestyivät. No, tänne asti ei ukkoset loppujen lopuksi saapuneet ollenkaan ja pikkuisen vettä saatiin vasta puolenyön maissa. Kuvassa odottelee omenapuun oksista keitetty väri siivilöintiä ja lankaa. Tämän päivän värjäysväri siis ja toiveissa on saada punaiseen vivahtavaa keltaista. Nähtäväksi jää, mitä väriä sitten todellisuudessa siitä tulee...

Ja kesäkuun neuleetkin on aika pistä yhteen:


  • Lehtiköynnös-huivi Sorbettia 100g
  • Neulottu vyö Sorbettia 50g
  • Lehmus-huivi krapilla värjättyä vironvillaa 150g
  • Hihatin punapuulla värjättyä 2-kertaista villaa 100g
  • Hihatin, sinipuulla värjättyä villaa 200g
  • Lumi-huivi, lila 150g
  • Virkattu lierihattu Patonssin 100% cottonia reilut 100g
  • Saunahattu Viking Polargarnia 150g
  • Pihlajanlehti-huivi kasvivärjättyä lankaa 150g
  • Haruni Virinvillaa 150g

Kesäkuussa lankaa kului 1 kg 300 grammaa ja 10 valmista työtä!

Hyvää alkanutta viikkoa!


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Reissu tehty!

Edittiä lopussa!

Tehtiin pieni lomailureissu ja ollaan taas kotiuduttu. Kuvia sekä reissusta, että käsitöistä on paljon, mutta täällä kiusaa hetkelliset sähkökatkot edelleen (alkoi jo ennen Juhannusta) ja pöytäkonetta en uskalla pitää auki, kun katkokset sammuttaa sen hetimmiten ja koneet ei noista katkoksista tykkää. Ja kuvat omalta kameralta lataan sitten sinne myöhemmin... Myös reissussa oltiin hyvin vähäisellä tietokoneilulla, joten blogimaailma on ollut heitteillä.

Reissussa oli kissat mukana ja sehän tietää näiden kissojen kyseessä ollen erityistä jännitysmomenttia nimenomaan automatkan suhteen. Kuvassa Sonffi "pakkotestaa" matkustuskoppaa, jossa molempien oli tarkoitus matkustaa. Toki meillä on kissoille oikeitakin kuljetuskoppia, vaan nämä kissat ei niihin ole sopeutuneet ja kaikkien matkanteon miellyttävyyden takaamiseksi ja kissojen matkastressin vähentämiseksi ollaan valmiit kaikenlaisiin kokeiluihin. Kopan tein solumuovista ilmastointiteipin avulla ja "verhoilin" tuolla vanhalla verhokapan palalla, joka oli kooltaan sopiva, vaikka Sonffi taitaa pitää kuosia turhan tyttömäisenä, pohjalla froteelakanaa patjana. Tein kopan ennen Juhannusta, mutta yllättäin koppa ei saanut suosiota kissoilta, eli pidettiin koppaa lattialla, muttei kissat vapaaehtoisesti menneet koppaan. Normaalistihan jokainen kassi, laatikko tai mikä tahansa asia lattialla päätyy nukkumapaikaksi. No, pääteltiin, että "auton haju" ehti tarttua koppaan, kun kävin kokeilemassa kopan "istuvuutta" auton penkkiin. Pikainen mietintä, mitä asialle voisi tehdä ja päädyttiin testaamaan Feliwaytä, synteettistä kissan naama feromia. Koko aine on herättänyt suuren epäilyn meikeläisessä ja tuli vähän sellainen keisarin uudet vaatteet olo. Ja kallistahan tuo on. Miten niin, muka synteettinen feromi, joka ihmisen nenään haiskahtaa vain alkoholilta, voisi rauhoittaa ja poistaa kissan stressiä...

Mutta, yllättäin aine toimi, jopa odotettua paremmin. Ja nyt meillä vannotaan aineen nimeen automatkailussa. Varmasti helpoin ja vähästressisin matka kissoilla ikinä, puhumattakaan nyt ihmisistä. Sonffi nukkui kopassa suurimman osan aikaa, Soodi majoittautui syliini mennen tullen ja oli hyvin rauhallinen, melkeinpä rento. Pienen pientä vahinkoa lukuunottamatta matkat meni hienosti. Ihmeaine, uskallan suositella, jos joillakin kissoilla on matkaongelmaa ja muihinkin ongelmiin aineen väitetään auttavan.

Tästä tulikin kissapainotteinen blaggaus, mutta palataan käsitöihin, kun sähköt ja ukkoset sen sallii. Käsitöitä tehdään, minkä jaksetaan, helteet kyllä vie mehut Mammutistakin. Kasvivärjäyksiä yritän huomenna kyllä jaksaa vähän tehdä... Mutta, en valita lämmöstä, ei tätä varmasti kauaa kestä.

Helteistä sunnuntaita!

Edittiä: Feliwaytä on saatavissa spraypullossa esim. autoilukäyttöön tai sähköttömään paikkaan. Tätä ostin pullon apteekista hintaan 31 euroa (aika suolainen hinta, mutta kun aine toimi, niin mitäpä ei henkilökunta tekisi kissojen eteen...). Ainetta saa myös eläinliikkeistä ja eläinlääkäreiltä, joilla se on käsittääkseni hinnaltaan halvinta. Hintahaitari pullolla on aikamoinen, joten kannattaa vertailla. Meillä hankontapäätös tuli Juhannusaattomaamuna ja apteekit ainoita mahdollisia ostopaikkoja lähiseuduilla, joten sinne menin kiireellä. Ainetta kun piti käyttää muutama päivä ennen matkaa.
Kotikäyttöön ainetta on saatavissa pistorasiaan laitettavassa haihduttimessa. Tämän pitäisi helpottaa esim. uuden eläimen tullessa taloon tai levottomia kissoja. Netistä googlettamalla aineesta löytyy tietoa enemmän.
Oman kokemuksemme perusteella uskallan suositella aineen kokeilua erilaisiin ongelmiin. Käsittääkseni myös koirille on saatavissa vastaavaa "koiraferomia".