torstai 29. syyskuuta 2011

Lapastelua!

Tossujen välillä on tehty huovutettuja lapasia:

Naturgarnista vaaleanruskeat Lovikkaat naisen ja miehen koossa.
Lilat on sinipuulla värjäämästäni ohuesta villalangasta neulotut ja huovutetut lapaset (kokoa nainen). Yritin niihin neulehuovuttamalla tehdä perhosia. No, ainakaan perhoset ei ole identtiset kaksoset, muttei kait se haittaa... Neulahuovutus aina välillä innostaa kokeilemaan, yleensä ideoita olis, mut toteutus ei ole yleensä kovin kummoinen. Ehkä tuonkin taidon oppis, jos jaksaisi tikuttaa kuvioharjoituksia uudestaan ja uudestaan...

Viimeaikoina on puikoilta valmistunut vain näitä asustejuttuja: Huiveja, tossuja, hattuja ja lapasia. Ja samanlaisella linjalla täällä taidetaan jatkaa edelleen, vaikka mieli tekee kovasti tehdä jonkin "oikean vaatteenkin" pitkästä aikaa.

Pihamettässä kasvaa kanttarellejä näin sankoin joukoin, lähes yhtäpaljon sienenalkuja, kuin lehtiäkin!

Piharuukussa kasvavan ruusun kukkasen myötä toivotan aurinkoista viikonloppua!



maanantai 26. syyskuuta 2011

Tossua toisen eteen...

Perunalaariin kävin nakkaamassa viikon tossukuorman:

Huovutettuja tossuja eri villalangoista ja kukkatossut neulottu hahtuvasta.
Koot noin summittain arvioiden vasemmalta oikealle:
38-39, 39-40 ja 40-41.

Nyt vihdoin on tossuputki pääsemässä auki ja ensiviikon kuormaan osa on jo jopa huovutettu, mutta kuivumista ja koristeluja vailla. Tunnetusti tää Mammutti on aina jumissa yhteen työtapaan ja samanlaista pukkaa useampia perättäin. Nyt sitten tossutellaan.

Kaunista syysviikkoa!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Sitä samaa pörröä edelleen!

Viikko ainakin mennyt saamatta blogia päivitettyä, mut mul on hyvä syy: Ei mitään uutta mammuttilasta.

Pörrölankakaulaliinat on lisääntyneet, kuin... No, kuin nyt eläimet lisääntyy...
Jotenkin tuntuu, ettei näitä enää kehtaa esitellä, kun niitä on jo blogissani ollut aikas monta. Sehän tässä vaan on, et mullahan jää aina joku juttu päälle, tälläerää pörrölankakaulaeläimet ja niitä nyt sitten pukkaa tulemaan tossujen välissä ja seassa. Parhaillaanhan kerätään sukkasatoa, joka lie jokaiselle tuttu juttu. Huovutettuja tossujahan minä täällä tikutan huivien ohella.

Tähän Punakettuun neuloin aukon, jos pään saa pujotettua. Tämä Punakettunen on samalla HHV:n huivi numero 43.

HHV 41 on tuo Kettutyttö ja Kalakakkonen 42.
Ja huivien takaa näkyy Sonffin selkä, meidän oikea karvaeläimemme.
Ja ei taida nämä karvaelukat vielä loppua näihin...

Tyttären pyynnöstä olen tehnyt taas Hattivatteja eli huovutettuja ratsastushanskoja.
Yhdet jäi kuvaamatta, mutta tästä parista otin kuvan ennen huovutustakin. Tai itseasiassa tytär kuvasi ensimmäistä, minun päätellessä toista, kun oli kiire saada pesukoneeseen Hattivatit huopumaan.

Vichypullo mittasuhteita näyttämässä. Aika reippaastihan nuo kutistuu huopuessaan.
Näihin tein resorivarren huopumattomasta langasta ja se taitaa olla aika hyvä varsisysteemi näihin. Huopuva osuus hahtuvaa, punaista ja valkoista.

Taidan tehdä tavallisiakin huovutettuja lapasia tuolla huopumattomalla resorilla.

Nyt sen sijaan noita huovutettuja tossuja on kasa odottamassa koristelujaan. Yleensähän virkkailen kukkaa tossun päälle tai neulahuovutan eläimennaamaa. Nyt pitäs löytää inspiraatio niiden tekoon, niin pääsisin niitä perunakellariin kärräämään...

Sienimetsässä on käyty harvase päivä, joskus parikin kertaa päivän aikana ja täytyy sanoa, ettei vuosikausiin ole ollut täällä näin paljon sieniä. Veriseitikkejä keräilen värjäykseen ja välillä niitäkin on tullut liki litran verran kerralla. Aika pieneksi ja kevyeksi ne kyllä kuivuessaan käy... Suppiksiahan tuntuu metsä olevan täynnä ja kanttarellejä löytyy edelleen.

Yhteenkasvaneet omenat talviomenapuussa!
Jos sieniä riittää ja touhua niiden keräämisessä, niin omenoita ei meillä ole montakaan tullut tänäsyksynä, toisin kuin viimesyksynä, kun usean kuukauden ajan jokapäivälle riitti säilöttävää omenoissa. Säännöllisesti joka toinen vuosi on meillä käytänössä omenaton ja joka toinen on sitten omenaa, paljon omenaa. Mutta nyt perkaamaan iltapäiväistä sienireissun satoa.

Aurinkoista syysviikonlopun jatkoa!

perjantai 16. syyskuuta 2011

HHV-40!

Tälläkertaa ei karvaista, vaan pitsistä huivia vuorossa:

Taannoinen Leenan blogi-arvonnan voittolanka päätyi huiviksi tyttären kaulalle.
Simppeli malli, joka neulotaan poikittain, ensin ensimmäisen vyyhdin lisäsin silmukan joka 4. kerros ja toisen vyyhdin vähensin vastaavasti. Reunaan tein simppelin reikäkuvion. Lankaa kului 100g ja 4 mm puikot. Malli on sinänsä oma, tai perushuivahan tuo on, tosin huivin valmistumista seuraavana päivänä oli Ravelryyn lisätty samanlainen huivi, tosin hartiahuivikoossa, hauska yhteensattuma.

Huivi on kaulaan sopivan kokoinen (korkeimmalta kohdalta n. 40cm) ja ihanan, ihanan pehmoinen. Toivotaan, että tyttökin tykkää huivistaan. Ja huivi on Hullun Huivi Vuoden tuotos numero 40.

Ja pakko kait sitä on tunnustaa, että taas yksi karvahuivikin valmistui. Vaaleanpunertava Kettutyttö, HHV-41. Kehtaanko enää sitä laittaa blogiinkaan... Ja pää täynnä pörröhuivi-ideoita olis, jos...

Miks meillä on styroksinen pakkauslaatikon osa olkkarin lattialla?
Tietenkin siks, et se on tän viikon ollu Sonffin lempipaikka!
Mukavasti tuo styroks lämmittää syysmyrskyä ikkunasta katselevaa kissaa...

Viikonloppuna meinaan mennä sieneen ja sieneen. Eli syötäviä sieniä yhteen astiaan ja värjäyssieniä toiseen.

Aurinkoista viikonloppua ja antoisia metsäretkiä!


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kisumirriä!

Pörröeläinbuumi jatkuu, tai oikeastaan pahenee, nyt jo myssyilyäkin:

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että alkoi pörröhuivien lisäksi hatuttaa!
Kisumirri-setti kokoa tyttönen. Huivihan tietenkin menee monenkokoiselle ja hattukin tuntuu aika venyvältä versiolta, että sinne eskari-alaluokat kokoiselle lienee sopiva.

Ja jos jokin on hankalaa kuvata, niin nämä pörröjutut, varsinkin yksityiskohtien esiin saaminen tuntui toivottomalta. Kisumirrillä napeista silmät ja "suu", virkatut korvat. "Vartalo-suus" suoraa, joka päättyy tietenkin häntään. Huovissa pörrölangan lisänä puuvillalanka.
Ja tämäkin menee Hulluun Huivi vuoteen, järjestyksessä 39. huivi. Näitä erilaisia pörröhuivielukoita löytyy blogista tässä ja viimekuussa tehtyinä jo pikkuinen lauma...

Hatussa toisena lankana täysvilla lämpöä antamaan. Korvaläpistä lähtee nyöri, jonka päissä pallurat. Myssyosassa resoria ja sileää neulosta. Myssy on suoraan päätelty ja jälkeenpäin ommeltu korvien kohdalle muutama pisto. Malliltaan myssystä tuli yllättävän hyväntuintuinen, varsinkin kun silmukkamäärät yms.vetäisin "omasta hatusta".

Tässä sitten molemmat samassa kuvassa.
Miau!

Ja kaikkien karvakasojen jälkeen seuraava huivi on sitten perinteisempää pitsihuivi-linjaa. Huivi on parhaillaan pingoittumassa, joten eipä tässä muuta kuin:
Huivittelemisiin!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Tunnustusta ja huovutusta!

Sain Lindalta tunnustusta. Kaunis kiitos Linda!

Tunnustuksen myötä tulee kertoa viisi asiaa, mutta näihin kysymyksiin minulla ei ole yksiselitteisiä vastauksia, joten jos saan hypätä niiden yli...
Samoin tunnustus tulisi jakaa viidelle blogille... Mutta uskokaa vaan, en osaa nimetä viittä blogia nytkään. Teidän ihania blogeja on monen monta, jolle tämä kuuluisi ja haluankin antaa sen jokaiselle blogille!



Hahtuvasta huovutettu myssy ja lapaset.
Näistä oli tarkoitus tulla kokoa nainen, mutta tällä kertaa pesukone innostui huovuttamaan reippaammin ja kokoa näille jäi vain "pieni nainen". Lapasten sisällä on puolen litran vichypullot, joten siitä voi kokoa arvioida.

Huovuttaminen on edelleen yhtä jännää, kuin ensimmäisillä huovutuskerroilla, vaikka takana on kymmeniä ja kymmeniä huovutuksia. Tätä settiä edelliset huovutukset jäi vähän vajaiksi ja piti pyörittää toinen kierros koneessa. Tähän settiin sitten aavistuksen lisäsin tehoa ja jopa huopui, liikaakin...

Hyvää viikon jatkoa ja varokaa myrskytuulia!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Vaihteeksi tossuttelua:

Ensimmäiset valmistuneet tossut Perunalaariin:

Huovutetut pupu-tossut.
Lankana Eskimo ja Naturgarn, koko n. 39 ja silmät sekä suut neulahuovutetut.

Vauvantossut tämän ohjeen mukaan.
Lankoina jämälankoja, valmiit kukat, sekä päällystetyt napit koristeena. Nämä tein ihan kokeilumielellä, josko joskus tarvii pienempää tossua, malli kun on niin nätti. Ohje on näppärä ja neulottu osuus tossuissa valmistui nopeasti, ompelu/viimeistely sitten hitaampaan tahtiin.

Viimeaikoina olen kaikissa mahdollisissa väleissä piipahtanut metsän puolella etsimässä sieniä:

Tässä veriseitikkien yhden metsäkerran saalis. Kuinkahan monta tälläistä satsia tarvitaan, ennenkuin kannattaa laittaa pata porisemaan? Myös verihelttaseitikkejä ja jotain muutakin seitikkiä on kaapin päälle päätynyt kuivumaan. Oikein jännittää, päästä keittelemään näistä liemiä!

Seitikkien sivutuotteena on kotiutunut kanttarellejä, torvisieniä ja suppilovahveroita. Eilen illalla ei montaa seitikkiä löytynyt, mutta pari kiloa kanttarellejä. Tänään taas löytyi suhteessa enemmän seitikkejä, vähemmän ruokasieniä. Jokaisen etsimäni sienen löytyminen tuo ilontunteen. Vaikken muuten niin syksystä välitä, mutta sienestys on ihanaa!

Aurinkosita syysviikkoa!


perjantai 9. syyskuuta 2011

Kalansaalis!

Vielä yksi huivi Hellun ja Henkan esittelemänä:

Eiks Hellulla olekkin ihana ilme tässä(kin) kuvassa!

Viimeviikojen pörröisten elukkahuivien sarjaan jatkoa kala-huivin muodossa.
Jos joku ei vielä tiedä, niin edellisissä postauksissa on vastaavia "karvakasoja", kissa ja kettuja. En enää kehtaa linkittää niihin, varsinkin kun tässä ei ole vielä kaikki... Lisäksi tämä on HHV-n 38. huivi.

Tässä Hellu esittelee kalan silmää ja Henkka pyrstöä, jonka neuloin "pyrstönmuotoiseksi" lyhennetyillä kerroksilla.

Materiaalina "osapörrölanka", eli samettilangan tyyppistä raitaa karvalangassa ja näissä huiveissahan käytän mukana toista lankaa jämäköittämässä huivia, pelkkä pörrölankainen huivi kun mielestäni ei pysy kuosissaan. Tässä toisena lankana tummansininen puuvilla/akryllilanka, puikot oli 5mm ja lankoja kului yhteensä 300 g ja huivin "vartalo" osuudella mittaa noin puolitoistametriä.

Siinä se on Hellun ja Henkan kalansaalis pöydällä, taitaa olla jo perattukkin...
Ja kun mulla on tää paha koukkuuntumistauti, niin nyt ollaan sitten koukussa näihin pörröhuiveihin. Sinänsä jännä, et näihin koukkuunnuin, kun en tykkää neuloa pörrölankoja, enkä tylsää sileää tai ainaoikeaa. Vaan tykkäisin neuloa villalankoja ja vaikkapa pitsineuletta tai kirjoneuletta. Nämä huivit pitäis siis olla vihonviimeisiä mitä teen, mut nyt niitä neulon puikot heilun intoa täynnä. Onks täs mitään järkeä! Ja uskokaa tai älkää, tauti pahenee, tästä seuraava huivi sai hatun seurakseen... Ihan vahingossa, kai!

Hyvää viikonloppua!

torstai 8. syyskuuta 2011

MIten mä näin värjäsin?

Sarjassamme höperön värjääjän "virheet":

Ennen näitä lankoja olin jo puolella pussilla (50g) sinipuun lastuja värjännyt kilon verran lankaa, ties kuinka monensilla jälkiliemillä tässä mennään. Ykskaks liemi alkoi näyttää sinisemmältä ja lankakin jo sinersi, seuraavaksi liemi oli jo farkun sinistä ja lanka nousi liemestä sinisenä. Vaan seuraava värjäyserä ja liemi oli taas lilaa.

Eli oikealla noin viidennestä jälkiliemestä noussut lila, toinen oikealta selkeästi jo siniseen vivahtavampi lila ja toinen vasemmalta selkeästi SININEN ja vasemmalta sinisen jälkeen värjätty lila.

Värit luonnossa hivenen voimakkaampia. Langat samoja, kaikki luonnonvalkoisia alunperin. Mitään selitystä siniseksi muuttumiseen ja taas takaisin lilaan värin vaihtumiseen en osaa sanoa. Onkohan kenellekkään muulle käynyt näin? Sinipuunhan totesin erittäin "satoisaksi" väriaineeksi jo keväällä ja tästäkin satsista olen jo värjännyt n. 1,5-1,6 kiloa lankaa ja vieläkin siitä väriä tulisi. Sen verran tuo sininen satsi jäi vaivaamaan, että ensikesänä pakko kokeilla uudestaan sinipuuta ja käykö sama ilmiö...

Hellulla oli rankkaa mammuttilassa, päivällispöydässä tyttö-raasu nukahti kesken syönnin!
Tähän ei omat lapset pystyneet, joten kuvatahan tuo ihme piti.


tiistai 6. syyskuuta 2011

Maisemaa!

Elokuun viimeisen illan auringonlaskua kuvasin pellolla:

Pilviä!

Usva nousee alapellolta ylöspäin:

Koivut usvaverhon reunassa:

Samaan aikaan toisella puolen taivasta:

Seuraavaksi käsityöasiaa, nyt vaan teki mieli jakaa näitä kuvia ja niiden tuomaa syksyn tunnelmaa kanssanne!


sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kapinen punakettu!

Ei enää kenellekkään liene yllätys karvaisten kaulakaverien sarjan uusin jäsen:
Kapinen Punakettu:

Edeltäjiensä Ketutuksen, Ruskean Ketutuksen ja Raitakatin tapaan tämäkin kettu on neulottu kahdella langalla yhtaikaa. Karvalanka tässäkin on tuollaista osittain karvatonta lankaa. Diagnoosiksi ketun osittaisesta karvojen puuttumisesta tulee kapi (eikös se vie oikeilta ketuilta karvoja?). Ja tämä on sitten HHV:n huivi numero 37!

Ketun oli tarkoitus poseerata pöydällä eri asennoissa, vaan kuvausassistentit iski kätensä kettuun:

"Sil on nappi tossa!" Juu, on siinä nappi kuonona, oikein kuonon näköinen nappi olikin...

"Asetellaas ny tätä kettua kunnolla!"

"No niin, kuvaas ny mummi, näkyy valkoinen hännänpääkin!"

Hellun ja Henkan mammuttilavierailu jatkuu...
Ai niin, mahtaakohan kukaan arvata, mikä eläin kaulalle on seuraavaksi suunnitelmissa?

perjantai 2. syyskuuta 2011

Pipotusta ja elokuun yhteenveto!

Pipolasta päivää:

Hellu ja Henkka on parhaillaan mammuttilassa ja äsken kuvattiin uudet syyspipot. Pipojen puuttuminen matkasta sai aikaan pipotuksen. Ostin kesällä kaksi kerää Novitan puuvillalankaa oletettavasti viimevuosituhannelta, nimeltään Swing. Langan oston syynä oli väri, "Henkan vihreä" ja arvasin, kun pipolangan väriä kyselin, että tämä on Henkan ehdoton valinta ja niinhän siinä kävi. Ensin valmistui alakuvan Henkan pipo, omasta "piposta" vedetyillä silmukkamäärillä ja mallineuleilla. Koska lankaa meni pipoon vain toinen kerä, sai Hellukin oman piponsa toisesta kerästä, mallineuleena tuttu "rinsessaneule", puikot oli 3 mm.

Näppärä pipoprojekti, langat meni tarkalleen pipoihin ja pitäjät ainakin tässä vaiheessa tykkää pipoistaan. Langasta pari sanaa: Miksei tätä lankaa ole Novitan valikoimissa enää! Lanka muistuttaa hyvin paljon Tenneseetä, mutta ei halkeile ja on kaikenkaikkiaan ihanaa neuloa.


Ja sitten pistetään elokuun kutimukset kasaan:
  • Kapinen punakettu 350g
  • Huovutetut hattivatit vironvillaa 100g
  • Raitakatti-huivi 350g
  • Huovutetut lapaset vironvillaa 100g
  • Huovutettu hattu hahtuvaa 150g
  • HUovutetut tossut villaa reilu 150g
  • Osittain huovutettu hattu kasvivärjätyyä reppaat 50g
  • Ruskea Ketutus reilu 200g
  • Sininen Ketutus reilu 150g
  • Huovutetut tossut villaa 150g
  • Huovutettu hattu hahtuvaa 100g
  • Petunia-huivi vironvillaa 200g
  • Huovutettu "kissa" hattu hahtuvaa 100g
  • Huovutettu "pompula" hattu hahtuvaa 100g
  • Huovutettu "kissa" hattu hahtuvaa 100g
  • Laukku Arabellaa ja Paolaa 100g
  • Huivi Arabellaa ja Paolaa yht. 300g
  • Pitkä villatakki Hellulle Sorbettia 550g



Yhteensä 3 300g ja 18 valmista työtä!

Elokuussa näköjään huovuteltiin ja talven varalle ja sitten nuo karvaiset eläinhuivit hyppi puikoilla ahkerasti...
Nythän pitäisi sukkasatoa kertyttää, vaikka pipolla syyskuu lähtikin käyntiin. Eikun tossua puikoille...

Pipoja lähdetään nyt ulkoiluttamaan, hauskaa viikonloppua!




torstai 1. syyskuuta 2011

HHV-36 Raitakatti!

Sonfffi siinä on uuden "pörröelukkasarjan" huivin kanssa:

Näköjään siinä kävi niin, että kun yhdelle pienelle ketulle antoi periksi, niin karvaisia elukkahuiveja alkoi puikoilta pudota enemmänkin. Kettujen jälkeen oli vuorossa tämä raitakatti, mustilla paksuilla poskilla. "Vartalon" pituutta liki metri ja leveyttäkin n. 12 senttiä ja näiden päälle vielä pää ja häntä, sekä käpälät.

Tässä vähän käsittelin kuvaa, että käpälät takakäpälät näkyy paremmin, edessä samanlaiset käpälät. Vaaleanpunaisella langalla neuloin käpälän pohjiin anturat. Korvatkin kissalla on, vaikka kuvista heikosti erottuuvatkin. Raidallinen katista tuli, koska tässä pörrölangassa onkin välissä osuudet "pörröttömällä" vähän froteen tyyppisellä rakenteella. Mukana kulkee kokoajan musta puuvilla/villa/akryllisekoitelanka, antamassa ryhtiä katille ja auttamassa muodossa pysymistä. Kaikkiaan lankoja kului 350 g ja 5 mm puikoilla tehty. Voiskohan tästä sanoa, että malli on oma, tai ainakin omintakeinen muunnelma olemassa olevista ohjeista.

Sen verran pahasti näiden elukoiden kanssa on käynyt, että kapinen punakettukin jo odottaa kuvaamista. Koukussa ollaan, joo o. Viimeyönähän pyörähti sukkasatokin käyntiin, vaan ei puikoille vielä sukkaa, eikä tossua päässyt, vaan pipo Henkalle ja seuraavaksi pipotan Hellun. Heillä kun on parhaillaan menossa mummilavierailu, niin nyt on päät sovitusta varten käsillä ja saadaan varmemmin oikean kokoista päähinettä. Mutta kyllä minä pian niitä tossuja puikoille pistän...

"Naamakuva" raitakatista mustine paksuine poskineen.

Kaunista syyskuun alkua!