tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää Uuttavuotta!


HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Jotain Jouluista!


Kiitokset kaikille joulumuistamisista, niin netin kautta, kuin muutoinkin!

Vietimme rauhallisen ja lahjaisan Joulun, ruokapuoltakin oli on edelleen runsaasti, maha sen tietää oikein hyvin... Eilen sitten iski halu kokeilla jotain erilaista virkkausta ja se touhu vei mukanaan. Kuvia ja tarinaa myöhemmin...

Päivän pimeyden/valoisuuden mittarinani on syksyn toiminut naapurin hämäräkytkimellä varustettu pihavalo. Useimpina pimeinäkin päivinä se on muutamaksi tunniksi keskellä päivää sammunut. Mutta tänään ei sammunut, sillä mittapuulla mammutilassa on vuoden pimein päivä! Vaan eipä se haittaa, pidemmäksihän tuo päivä jo kääntyi ja sisällä jouluvalot valaisevat loistollaan.

Aattona kun tontut oli käyneet viemässä paketit kuusen alle (meillä on pieni, mutta komea kuusi, tytär haki ja koristeli sen itse, isoa kuusta ei enää taida tulla, niin paljon kauniimpi pieni on...), Sonffi samantien siirtyi nukkumaan isoimman paketin päälle. Siinä sitten vietti suurimman osan Joulua, kunnes Tapanina paketti lähti Lempiksen mukaan. Toki aattona Lempis sai kurkata paketin sisältöä sentään...



Paketissa oli tämä vanhoista farkkuista yms. kierrätetyistä tukimateriaaleista tehty säilytyskoppa pyöreän sohvapöytänsä alatasolle. Samanlaisen vuosia sitten tein oman pyöreän sohvapöydän alle ja olen sen todennut mainioksi säilytyspaikaksi tavaroille (käsityötarvikkeet, lehdet jne.) ja sivutaskuissa tallessa pysyvät pikkutavarat (neulat, koukut jne), täältä löytyy kuva siitä. Kuten näkyy, tyhjänäkin Sonffi viihtyi kopassa. Lahjapakettiin Lempiksen koppaan laitettiin lisäksi lankaa (josta toivoimme hänen neulovan itselleen villatakin, sytykeruusuja ja suklaata. 



 Teemo-tyylisen  (joku pelihahmo, vinkistä kuvista katsoin mallia) coolerin huovutin Lempi-vävylleni.
Tämä vastaa hyvin mielikuvaani, jonka perusteella cooleria lähdin tekemään. Melkeinpä kaikissa neulahuovutustöissä jokin kohta epäonnistuu tai siitä ei saa sellaista kuin haluaisi, ei millään...


Aattona meillä oli kuusi kissaa! Vaan eipä sitä juuri huomannut, niin rauhallisesti ja hyvin käyttäytyivät sekä vieraat, että omat. Tytär ompeli omille kissoilleen Tiikerille ja Papulle kulkuset silkkinauhaan ja tosi Soodi ja Sonffikin sai. Toiset vieraskissat olivat meillä ensivierailulla, eikä heille vielä uskallettu kulkusia laitella, ensijouluna sitten...

Tässä Soodi lepää joulupöydässä ruuan jälkeen kulkusnauha kaulassaan:


Lempiksen vanhempi kissa Retu kotiutui meille uskomattoman hyvin. Hän kun on aremman oloinen yleensä, mutta eipä täällä ollut arkuudesta tietoakaan.


Kaverinsa Hulta, kaunis nuori neiti:


Tiikeristä ja Papusesta ei aattona minun kameraan kuvia tallentunut, joten heistä ei nyt tähän joulukuvia saada.

Kaikille ihmisille ja eläimille oikein hyviä välipäiviä!






maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulua!


Rauhallista ja hyvää Joulua!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kurkistus lahjuksiin!

Joulukiireet lie hidastaneet bloggaustahtia ja Seijamyrsky aikaansai meille hyvän matkaa kolmatta vuorokautta kestäneen sähkökatkon. Kyllä siinä on nykyajan elossa ja olossa sähkö niin olennainen osa, ei sille voi mitään. Trangia päätettiin hankkia vastaisen varalle, saa sitten kahvia ja ruokaa laitettua, varsinkin se kahvin puute otti minulle koville. Toki tänne kahvia tuotiin tuskaa helpottamaan.

Käsitöitä ei sähkökatkon aikana tehty, mutta ennen ja jälkeen toki. Kaikkea ei voi näyttää ja osa jäi taas kuvaamattakkin. Eipä mitään erikoista ole tullut tehtyä, pääasiassa huovutettuja lapasia ja tossuja ja muuta villaista. Tämän Konsta-konin uskaltaa jo nyt näyttää, päätyy pienen pojan luo Joulupukin tuomana. Ensimmäinen huovuttamani keppiheppa, muuten helppo tehdä, mutta onnistuin mokaamaankin... Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen, kun innoissani pistin konin koneeseen huopumaan, että hevonharja olisi ollut huomattavasti helpompi ommella kiinni ennen huovutusta, kuin sen jälkeen. Onnistui se jälkeenkin, tosin työtä ja tuskaa oli saada neula hyvin huopuneen pinnan läpi. Enköhän muista harjan ommella ajoissa, jos joskus vielä heppaa huovutan...


Loppujen huovutusten saajia ei sitten paljastetakkaan.
Pikkulaukku huovutettu ja koristeltu pöllön naamalla:


Liukuvärjätystä hahtuvasta kämmekkäät:

Viikko Joulupukin tuloon, alkaa jo jännittää...
Tosin kiireinen viikko edessä, ettei ehkä ehdi jännittää...

Ihanaa odotus ja jännitysviikkoa Teille kaikille!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Eläimiä edelleen, mitäpä muutakaan...

Aika kiitää ja Joulu lähestyy ja nyt on jo meilläkin jo saatu ensilumi maahan.
Blogi on syksyn ajan ollut erilaisten eläinten, niin oikein, kuin tehtyjenkin valtaamana ja sama touhu jatkuu.

Pöllöilyä tällä kertaa tyynyn muodossa. Tämä meni synttärilahjaksi  pienelle neidille.
Aina kun alan näitä aplikaatioita tekemään, mieleen tulee joku kankaanpalanen, joka sopii toiseen kankaaseen ja sitten käännän kangasjemmat ympäri ja etsitty kangas on siinä viimeisessä laatikossa... Näitä on kiva tehdä, mutta tälläkertaa tikkaukset on rumia, kun vanha ompelukoneeni otti jostain nokkiinsa ja päätti, sekä katkoa neuloja urakalla ja tehdä hyppytikkejä enemmän kuin olisi soveliasta...  Muuten, sydännappi "napana" (vaikkei pöllöillä napaa olekkaan) on tyttären tekemä.



Huovutettuja "kissapullopiiloja" olen ennenkin tehnyt ja bloggaillutkin.
Tässäkin kissa ensin neulottu, huovutettu ja lopuksi huovutusneulalla naama tehty.
Kuvassa naama näyttää jotenkin kierolta, luonnossa paremman näköinen. Kissan korvista tuli aika pyöreät tälläkertaa, liekkö jotain jalostettua rotua...


Itsenäisyyspäivän vieraamme:


Kuvassa näkyykin, miten lunta sakeasti satoi ja maa muuttui nopeasti valkoiseksi. Tämä valkohäntäpeura kavereidensa kanssa kävi myös tänään syömässä pellolla.

Tälläiset oli tämän bloggauksen eläimet, toisenlaisia seuraavaksi, luultavasti...






maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukuu alkoi!

Sonffin silmänisku kertoo, ettei kaikkea tehtyä nyt paljasteta:


Tytär pyysi joulukalenteria päiväkotiryhmälleen. Ostin valmista "taskukangasta" ja ompelin siitä taskut kaksinkertaisten kateliinojen (ompelin kaksi yhteen) päälle ja siitä tuli mieleinen ainakin minulle. Kuva on surkea, kankaiden värit menee kauniisti yhteen ja tähänhän voi lisätä irtokoristeita mielen ja tarpeen mukaan. Sanoinkin tyttärelle, että ottaa talteen mahdollisia omia joulukalenterin avaajia varten. Hellulle ja Henkalle olen aikoinaan ommellut omat kangaskalenterit.


Vilautan pari eläimellistä kassia. Huovutetut kassit kangasvuorilla, kokoa pienen käsilaukun verran. Ja niin, esittäävät kettua ja sutta tai voishan siinä nähdä koirankin tai...


Viime tiistaina oli upea auringonlasku:


Päivittäinen lintulautavieramme Kurre Oravainen:


Ihanaa joulukuun alkua!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Pöllöjä ja kissoja!

Ei siitä mihinkään pääse, että mammuttilassa vilisee elukoita...

Tytär pyysi ompelemaan tyynyt oman ryhmänsä lapsille piirissä istumista varten. Toiveena oli jotain  mistä lapset tykkäis... Meni siinä hetki aikaa tuumatessa ja kankaita penkoessa (kangasvarastoa on sen verran paljon ja tilaa puolestaan vähän, että pakko hyödyntää niitä varastoja, ennenkuin voi ostaa lisää kankaita), kunnes se idea iski. Tein "pöllö"-tyynyjä, joissa kaikissa on siivet eri "lastenkankaasta", näin jokainen tunnistaa omansa, mutta tyynyissä säilyi yhtenäinen linja. Naamat ja siivet on aplikoitu kankaalle, keltainen pohjakangas on paksua puuvillaa, taustapuolet ompelin keltasävyisestä värikkäästä paksusta puuvillasta. Kuvassa tyynyissä ei ole täytteitä, joten pöllöt on aika "laihoja". Myös tytär sai oman tyynynsä, joka jäi kuvaamatta. Muutenkin olen ommellut tyttärelle loru yms. pusseja, näihin olen näitä lapsellisia kankaita saanut hyvin käytettyä.


Huovutettuja hattuja on niin kiva tehdä. Hello Kitty ei esittelyjä enempää tarvinne:


Lankasäkki jäi hetkeksi lattialle ja Sonffihan heti käytti tilannetta hyväksi ja päätyi lankojen joukkoon nukkumaan...


Soodi vähän kateellisena katseli tuolilla:


Muuten, meidän kissat ei koske mun lankoihin tai keskeneräisiin käsitöihin kuin korkeintaan nukkumalla päällä, onneksi!

Hyvää marraskuun loppua!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Huovutettuja hattuja!


Kävi taas niin, että hatutus iski ja huomaamatta tuli tehtyä hattuja, urakalla...
Nämä nyt kuvissa esiintyvät on kaikki tehty Pirtin Kehräämön hahtuvasta (4-kertaisena) ja puikkokoko oli 7 mm.

Minionin silmä neulahuovutettu valmiiseen hattuun.
Kovin paljon jutunaihetta ei näistä enää keksi. Onhan täällä joka talvi huovutettuja hattuja tehty ja blogattu. Ohjeet tai pikemminkin silmukka- ja kerrosmäärät on aiempien hattujen kokemuksista muokkautuneet. Erilaisia hattuja on huovuttu lisääkin, joten hattuputki jatkuu blogissakin...


Tää on sitten Turtles, jos joku ei tunnistanut!


Onnetar oli suosiollinen taannoin ja voitin Minä ja tekemiseni-blogista näin mahtavan palkinnon!

Novitan joululehti, askartelulehti, jossa mukana tarvikkeitaskin, joulukalenteri, pakettikortteja, suklaata ja ihana kortti. Niin Joulun odotukseen ja itse tekemiseen sopiva paketti! Olen onnellinen.
Kiitos Kirsi!


Eilen (16.11.) kuvasin ulkona monenlaisia luonto-oikkuja, joita lämmin syksy on saanut aikaan. 
Paljaassa ruusupuskassa oli muutama hennon vihreä keväinen lehti!  


Yöunilleen yhdessä käyneet Soodi ja Sonffi olivat yhtenä iltana niin suloisessa asetelmassa, että kuvata piti!


Hyvää viikonalkua!

torstai 7. marraskuuta 2013

Autopusero pienelle pojalle!

Lauantaina juhlittiin pienen pojan 2 v. synttäreitä ja noiden edellisen bloggauksen siili-lapasten lisäksi neuloin autopuseron:


Parinviikon takaisen reissun aikana aloittelin tätä ja koska reissuneuleen piti olla sellaista, ettei tarvitse mallikuvioita tms. seurata, päätin neuloa puseron johon jälkikäteen teen "jotain kivaa". 

Aloitin puseron alhaalta pyöröneuleena, samoin hihat tein pyörönä, yhdistin kappaleet ja yläosaan raglanhihat ja eteen napituskaitale, ainoat ommeltavat saumat tuli kainaloon. Lankaa kului kaikkiaan n. 300 grammaa ja 3,5 millin puikoilla neulottu.

Valmiiseen puseroon päädyin virkkaamaan auton mallisen taskun. Taskun teko olikin se vaikeinta,, niin kuin aina mulle nuo "jotain esittävät virkkaukset" on. Puseron saaja kuitenkin tunnisti tuon autoksi, joten tyytyväinen olen. 


Ja sovituksessa pusero osoittautui sopivan reiluksi, kuten oli tarkoituskin.


Sonffi osallistuu pitkin päivää kaikenlaisiin hommiin, eikä lepohetketkään rauhallisia ole aina. Langan keriminen ei kuitenkaan enempää häiritse häntä, mitä nyt katseella pitää seurata, että touhu onnistuu...

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Pikkuiset siililapaset tein 2-vuotta täyttävälle pojalle synttärilahjaksi villapuseron mukana. Villapuseron esittelen tarkemmin seuraavassa postauksessa. Tässä postauksessa vastaan haasteisiin ja lokakuun neuleraportin lyhyenä yhteenvetona laitan loppuun mukaan-

Nämä siilit oli muuten ensimmäiset, joiden piikkiosan tein erikseen ja ompelin valmiisiin lapasiin:


Satunnainen Paula haastoi minut vastailemaan kysymyksiin. Kiitokset!

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6. Ei takaisin haastamista.

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu;mikä?
Neulominen, ehdottomasti neulominen, mutta kesällä virkkuukoukku helposti koukuttaa.

2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut? 
Lankaa "pari pientä kerää" silloin tällöin piristää päivää ja mahdollistaa jatkossakin puikkojen heilumisen.

3. Onko sinulla kotona jokin tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet tms.?
Sohvannurkka, siellä on mukava neuloa ja samalla seurata televisiota, tai sitten läppäriltä katsella jotakin. Olen aiemminkin täällä kertonut, että pääasiassa neulon lähes pitkällään ollen, siinä kun ei hartiatkaan pääse jännittymään, kun liike lähtee ranteesta.

4. Miten aloitat aamusi?
Pannullisella kahvia, netistä uutisia lukien ja valitettavasti myös kipulääkkeet kuuluvat aamuun.

5. Miten rentoudut?
Puikkoja heiluttamalla.

6. Mikä saa sinut hymyilemään?
Kissamme Soodi ja Sonffi. Joskus voisi laskea, montako kertaa päivän aikana he hymyilyttävät tai naurattavat.

7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sinut sai aloittamaan blogisi pitämisen?
Kuudes vuosi jo menossa, nopeastippa nekin vuodet on menneet.
Aloitin blogin pidon jäätyäni blogikoukkuun muutama vuosi aiemmin. Harmi vaan, että useimmat sen aikaiset blogit on jo lopettaneet.

8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja? 
Kyllä.

9. Osallistutko blogiarpajaisiin?
Osallistun ja aina välillä on onnetarkin suosinut.

10. Mitä toivot alkavalta talvelta?
Kauniita talvipäiviä ja mukavia käsityöhetkiä.

11. Millainen on joulusi?
Toivottavasti onnellinen.

Tässä kohtaa passaan ja jätän haastamisen väliin. Mutta kiva olisi, jos Sinä, joka et vielä oel tähän vastannut, nappaiset haasteen mukaasi...

Sitten lyhyesti lokakuun neuleet yhteen:

  • Huovutetut tossut villalankaa kaksinkertaisena reilut 100
  • Lapaset villaa 100g
  • Virkattu liivi vionvillaa 300g
  • cooleri hahtuvaa nafti 50g
  • Lapaset villaa 100g
  • Huovutetut tossut hahtuvalankaa reilu 100g
  • Lapaset villaa 100g
  • 2 Pikku lapaset yht. reilut 50g
  • Lapaset villaa 100g
  • Huovutetut tossut hahtuvalankaa 150g
  • lapaset villa/alpakkaa reilu 50g
  • Huovutetut tossut hahtuvalankaa 150g
  • Lapaset villaa 100g
  • Lapaset villaa reippaat 100g
  • 2 Huovutettua cooleria yht. reilu 100g
  • 2 Huovutettua hattua hahtuvaa yht. 250g
  • Huovutettu hattu hahtuvaa 200g
  • Tuubihuivi villa/alpakkaa 250g
  • Huovutettu hattu hahtuvaa 100g
  • Säärystimet Majaa 150g

Yhteensä 2 kg 600g ja 23 valmista työtä.!

Hyvää viikonalkua!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Omituisia otuksia ja muuta mukavaa!

Kaikenlaista muuta puuhaa ollut mammuttilassa ja bloggaukset jääneet väliin. Viimeviikolla Hellulla ja Henkalla oli syysloma ja mammuttilassa viettiin mummila-elämää. 

Henkka suostui dino-hatun malliksi:


Hatun neuloin Pirtin Kehräämön hahtuvasta ja malli on oma. Visio hatusta oli päässä ja tehdessä malli muotoutui tälläiseksi. Se täytyy hatusta sanoa, että ainakin Henkan päähän istui todella hyvin! 


Henkka ainakin tykkäsi hatusta kovasti, tosin tuli ehdotusta yhdistää kaulaliina suoraan hattuun. Antoipa Henkka tästä tarkat ohjeetkin...

Koska lapsilla ei voi olla liikaa hattuja, ompelin Henkalle fleesestä alkusyksyyn sopivan dino-hatun ja Hellulle puolestaan vastaavan Hello Kitty-hatun. Onnistuivat hyvin kooltaan ja mallilta ja piti ne kuvata ja blogatakkin, vaan eipä me muistettu ja ehditty, oli niin kiireinen viikko...


Henkka oli myös mallina tädilleen neulomassani tuubi-huivissa:


Ihanan pehmeää villaa ja alpakkaa tekokuidulla täydennettynä. Helmineuletta, kahteen kertaan menee kaulan ympäri ja laitoin napit, joilla huivin saa tuubiksi. Napit tuo kivaa vaihtelua tuubiin ja voihan tuota sitten käyttää myös huivina, jos tuubeilu kyllästyttää...


Onnetar oli suotuisa Inkerin blogin arpajaisissa ja voitin Kauneimmat Neulemallit kirjan.
Olen niin onnellinen tästä kirjavoitosta, koska tuota kirjaa olen monenmonta kertaa lainannut kirjastosta ja silloin useaan työhön sieltä mallineuleen löytänyt. Nyt on kirja aina saatavilla, kun mallineuletta kaipaa! Kiitokset!



Vanhoista farkuista ompelemia kasseja olen blogissakin vuosien varrella esitellyt useampiakin. Nyt tuli akuutti käsilaukkua hivenen isomman farkkuolkalaukun tarve, vanhasta olkalaukusta kun vetoketju hajosi ja olen siihen vähän lisätilaakin kaivannut ("normaali! käsilaukkuvarustuksen lisäksi pitäisi mukavasti mahtua vissypullo ja tietenkin kutimus). Pöllöjä kun vähän sinne ja tänne on tullut tehtyä, niinpä laukunkin toiselle puolen kokeilin pöllön aplikoida, aika pöllöltähän tuo näyttää... Sisällä laukun vuorissa on iso vetoketjutasku ja toisessa sivussa tasku kännykälle ja tietenkin laukku suljetaan vetoketjulla. Ihan passeliksi laukuksi käyttössä on tämä jo ehtinyt osoittautua.

Alkaa käydä lokakuu vähiin ja pian siirrytään marraskuun puolelle. Kyllä aika vaan kiitää nopeaan tahtiin, Jouluunkaan ei enää ole kuin hetki...

Hyviä syyspäiviä!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pyöryläliivi!

Huom!
Tässä bloggauksessa ei ole yhtään huovutusta, hih!
Vaan on virkattu ympyrää:


Tämän liivin tarina alkaa viime syksytä, jolloin voitin ison vyyhdin vironvillaa blogiarvonnassa. Väri oli niin kaunis, että siirsin vyyhdin jemma-nimiseen paikkaan varattuna, päätin tehdä siitä itselleni jotain.

Aiemmin vironvillasta tehdessäni olen huomannut siinä olen voimakkaan tuoksun (ilmeisesti konerasva?) ja toisaalta lanka on aika kovaa, mutta työt on pehmenneet mukaviksi huuhteluvaiheessa. Niinpä päätin pestä vyyhdin kokeeksi ennen virkkausta ja voin sanoa, että kannatti ja jatkossakin pesen vyyhdit ensin! Pesu tapahtui vauvan kylpyammeessa ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin sen etikan, kuten muulloinkin neuleita huuhdellessa.

Sitten vaan virkkaamaan, ei tietenkään mitään varsinaista ohjetta ollut, mutta silmissäin välkkyi mielikuva valmiista pyöryläliivistä ... Kuvauksen hoiti keskimmäinen tytär eilen ja koska oli kylmää, niin en paikoillain kuvissa ollut, vaan kädet nyrkissä heiluin... Kiitokset kuvaajalle!


Langan riittävyys vähän pelotti ja muutaman samansävyisen keränlopun jouduinkin kaivamaan avuksi. Jos lankaa olisi ollut enemmän, olisin vielä yhden mallikerran tehnyt pyörylän ympäri. Toisaalta kiinni menee ihan mukavasti näinkin ja ehkä lisäkerrokset olisi ollut takin alla epämukavat. Kädenteiden paikat oli se haastavin osuus ja siihen etsin netisä apuja, ulkomaisilta sivuilta löysin mittasuhteita, joita käytin apuna. Olen aikoinaan nähnyt luonnossa muutaman neulotun pyöryläliivin vuosien takaisella Novitan ohjeella tehtynä ja ne ei istuneet ollenkaan käyttäjiensä päällä ja sen takia pyörylähommat on mulla jääneet tekemättä. Nyt kuitenkin rohkaistun tekemään ja sen mitä pääällä on tähän asti ollut, ei pitotuntuma ole ollenkaan paha ja jos innostun vaikka toisen tekemään, niin tästä mallia ottamalla siitä voisi muokata ihan täydelllisenkin... Tykkään tästä kovasti, saattaapi olla, että tätä pidetään paljonkin päällä...


Kävin äsken ulkona vielä ottamassa "maassa kuvan" liivistä, tosin enemmänkin heitettynä, kuin aseteltuna (tuo lonkka kun ei anna kumarrella). Lankaa tähän meni kaikenkaikkiaan n. 300 g ja kolmosen "muotoiltu" virkkuukoukku oli työvälineenä. 


Viimeksi oli Sonffin kuvia ja lupailin Soodistakin tuoretta kuvaa. Illalla otin kameran esiin ja napsasin Soodista kuvan, joka kertookin hänen mielipiteensä kuvauksesta selkeästi:
Mee muualle sen kameras kans ja anna mun nukkua rauhassa!


Syy kuvaamiseen tässä, eli lauantai-illan luonto-ohjelma, jonka Sonffi taas katsoi alusta loppuun.
Sonffi on alkanut katselemaan luonto-ohjelmia ja välillä kyllä yleisurheiluakin tulee Sonffin seurattua...


On meillä ihanat, persoonalliset kissat!

Aurinkoisia syyspäiviä!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pöllöt, puput ja pipot!

Ei mitään uutta tai ihmeellistä esiteltävää, samanlaisilla neulehommilla on eteenpäin menty kuin ennenkin. Ja iso kiitos kaikille paranemistoivotuksista! Eipä juurikaan muutoksia lonkan suhteenkaan ole ollut, joku päivä saattaa olla parempi ja sitten taas useampi päivä huonona. Tänään pääsin sentään ulos kuvaamaan, menin pikkukallion sivulle ja asettelin siihen näitä käsitöitä vähän kuin pöydälle ja niin ulkokuvaus onnistui. 

Perunalaariin kävin viemässä kahdet tossut (koko n. 38-39, lanka Pirtin kehräämön hahtuvalanka), samantapaisiahan täällä on tehty ennenkin. Pari "kissapipoa" lasten koossa huovutin myös, näissähän tulee kissankorvat päähän laitettaessa. Tuo sinisävyinen oli nurjalta puolelta niin kaunis, että laitoinkin sen oikeaksi puoleksi, tosin kääntämällä voi käyttää myös toisinpäin.


Pitkään aikaan ei ole kuulemma kissoista kuvia ollut täällä ja tottahan tuo on. Kuvasin aamupäivällä molempia kissoja, mutta Soodi oli nokosilla niin aurinkoisella paikalla osittain, ettei kuvat olleet hääppösiä, joten laitetaan ajankohtaisia kuvia hänestä myöhemmin.

Tässä Sonffista pari kuvaa kesken aamupäivänokosten.
Haukotuttaa:


No, kyllä hän sitten poseerasikin. Kyllä on muuten pojalla komeat kulmakarvat!

  1. Ja Sonffin unoset jatkui rauhassa, kun lähdin ulos kuvaamaan...
Leppäkertun pesä löytyi omenapuusta:



Pienen koivun oksassa oli väri-iloittelua kerrassaan:


Värikästä syysviikkoa!