maanantai 6. tammikuuta 2014

Mammuttimuumit!

Näistä muumeista se amigurumi-villitys alkoi, tosin pientä ja sievää ei mikään hahmovirkkauksistani ole tähän mennessä ollut, tulevaisuudesta en sitten vielä tiedä... Pehmoleluja kooltaan paremminkin tämä muumisakki on:


Ensin aloitin netistä löytämälläni (suomennettu) ohjeella virkkaamaan yhtä muumia. Ensimmäisenä osana tein pienemmän muumin vartalon, sitten ohjeen mukaan aloin päätä tekemään, pään ohje loppui ennen takaraivoa ja oli virheitä muutenkin aika paljon, takaraivon tein sitten ominpäin, pään suurta kokoa ihmettelin mielessäni jo tehdessä. Pää ja vartalo vaan ei olleet sopusuhtaiset kooltaan. Tässä kohtaa alkoi jo pikkuisem harmittaa, mutta päätin kääntää tappion voitoksi ja tehdä valmiina olevaan vartaloon pienemmän pään ja isoon päähän isomman vartalon. Eli tuplamuumit tuli tehtyä ohjesekoilun takia. Raajar, hännät ja korvat teinkin sitten omilla ohjeilla, netistä katselin kuvia ja ne valmistuivatkin helposti ja sain niistä mieleiseni tehtyä.


Soodi tuli tarkistamaan kuvauskohteita ja samalla antamaan mittasuhteita muumeista.
Isompi muumi on puolisen metriä, pienempi n. 40 cm korkea. Lankaa näihin meni reilut 200g, lanka oli pehmoista puuvillasekoitetta, josta olen aiemmin boleroita virkannut ja josta on mukava virkata, koukku oli 3 mm. Täytevanua kului pussillinen. Naamat on mulle aina vaikeita tehdä, en omaa minkäänlaista piirustustaitoa. Näille virkkasin vain mustat silmät ja ompelin paikoilleen. Tyytyväinen näiden ulkomuotoon en ole, mutta oli tekeminen ajoittain hyvinkin hauskaa. Sain tänään kirjastosta sen muumin virkkauskirjan (tytär onnistui lainaamaan) ja siitä ainakin yhden muumin teen, nähdäkseni saanko sillä ohjeella "muumimman näköisen muumin".


Viimeisin valmistunut pehmo-olio virkkaus on Nuuskamuikkunen:


Aloitettu tällä ohjeella ja matkan varrella sovellettu oman pään mukaan.
Esimerkiksi ohjeessa pään naaman väri ja hiusten värin langat on katkaistu puolessa välissä kerrosta, eli aikamoinen saksiminen ja päätteleminen. Itse tein pään kirjovirkkauksella.  Netissä ja blogien kuvissa usein on häirinnyt näiden "leluvirkkausten" silmukoiden raoista selvästi näkyvä vanu ja oletan lasten niitä uteliaisuuttaan alkavan sieltä repiä... Niinpä päädyin tähän kokeilemaan tapaa, jossa virkkausen ja vanun välissä on sukkahousua (ihanne tietysti olisi langan kanssa samaa väriä olevat sukkikset) ja totesin sen hyväksi tavaksi ainakin tälläisen kovan puuvillalangan kanssa. Jalat täytin kokonaan sukkiksilla, kun täyttö muutoin tuolla tavalla osoittautui toimimattomaksi. Siitä muumi-kirjassa on toisenlainen Nuuska Muikkunen, pitäisköhän sekin virkata... Muikkuseen meni puuvillasekoitelankaa noin 100g, koukku oli sama. Korkeutta on kantapäistä hatun huippuun n. 30 cm. Aikamoista värkkäystä oli tekeminen ja aikaakin kului kolme päivää Muikkusen tekoon. Kuvaaminen, etenkin valkoisen värin tässä pimeässä talvessa oli haastavaa. Päivä päivältä tuntuu pimeämmältä, vaikka todellisuudessahan päivä pitenee. Oiskohan pilvikerros paksuntunut... 

Soodikin tuli kuvattavaksi muumien kanssa:


Isomuumi Sonffin kanssa:


Tässä vielä muumitväki vilkuttaa hyvästiksi:


Vaan eipä matka ole pitkä heillä, joutuuvat joksikin aikaa mammuttilan hyllylle tuijotettavaksi ja siitä ehken laatikkoon. Mitään tarkoitustahan tämän porukan teossa ei ollut. Ihan puhdasta huvittelua vaan!

Hyvää alkavaa arkea!

10 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Hih, muuumeja;) Soodi on sen näköinen kuin ihan oikeasti luulis noitten olevan jotain eläviä mihin täytyy tosi epäilevästi suhtautua. Nuuskamuikkunen on hieno. Täytyy varmaan matkia ja tehdä semmonen, tiedän nuuskamuikkus-fanin jota voisin ilahduttaa, mutt pienemmän teen.

Sude kirjoitti...

Minä en ole koskaan tykännyt Muumeista, mutta Pikku-Myy ja Nuuskamuikkunen ovat kyllä kivoja.Tuo sinun Nuuskamuikkusesi on super hieno, semmoisen minäkin voisin yrittää tehdä.

Smirgeline kirjoitti...

Muumisi on niin hellyttävän näköisiä, eikä niiden tarvitse aina niin tarkasti muistuttaa alkuperäisiä.
Lelujen tekemiseen menee todellakin yllättävän paljon aikaa.

margsan kirjoitti...

Hauskoja ja juuri omannäköisiä!

kosotäti kirjoitti...

Nuohan ovat tosi mainioita, mie tykkään just tuosta omaleimaisuudesta. Ja varmasti jos lapsi saa tuollaisen ihanan muumin kaveriksen niin hän ei laske kerroksia ja silmukoita vaan on iki onnellinen.

Rantapuikko kirjoitti...

Söpöjä ovat kaikki kolme =))

MariJ kirjoitti...

Hauskoja muumihahmoja!

Marjut kirjoitti...

Hauskoja hahmoja kaikki:)

Susu kirjoitti...

Aikas hauskoja ovat muumit mut kaikkest hauskoja kissat. Soodi näyttää vähän epäluuloiselta mut Sionffi ottaa uudet asukkaat lunkisti.
Mun nuoruudessa muumit oli jotekin outoja ja nuoruudessakin ne jutut oli pelottavia. Nykymuumit kivoja - varsinkin sun tekemät.

Laitoin sulle pikku kahvikutsun blogiiin. Jos huvittaa ni vastaa ja jos ei ni so what. Muistelin vaan et teilläkin on tapetoitu lähiaikoina...

Mammutti kirjoitti...

Kauniit kiitokset kommenteistanne!
Parin epänäköisen olion virkkuun jälkeen alkoi into kadota...