keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Villatakki talven pakkasiin, tosin pakkaset tais loppua!

Tämä takki sai alkunsa, niillä tammikuun pakkasilla ja tarkoitus oli, että takki lämmittäisi vävyä helmikuun pakkasilla. No, takki valmistui kyllä sopivasti helmikuun alussa, mutta pakkaset loppui samantien. Tosin tämä on toinen versio takista, Énsimmäisen tein yli puolen välin ja jotenkin neuletuntuma kuvioneuleella tuntui tönköltä ja päädyin purkamaan takin aloituksen.

Tähän toiseen versioon sen sijaan olen tyytyväinen:


Takki on neulottu Pirtin Kehräämön hahtuvalangasta ja 5 mm puikoilla. Oikea väri langassa on tummanvihreä, kuvissa väri muuttui harmahtavaksi ja raitaväri on oliivinvihreä. Lankoja meni yhteensä 950g ja aika tarkalle lankojen riittävyys meni, pienet nyssykät vain jäi. Ohjetta ei ollut, oman suunnittelun tuotosta.  Aloitin takin ylhäältä ja neuloin saumattomasti alas. Etu- ja takakappaleiden väliin neuloin resorineulosta muutaman raidan ja tokihan tasku takissa olla pitää.


Yllättäin ei omasta nappilaatikosta sopivia löytynyt, onneksi, kaupasta nimittäin löytyi ihanat oliivin- ja tummanvihreän väriset (kuvissa väri muuttui, mutta luonnossa värit ovat takin värien kanssa samat) kiekurakuvioiset napit.  Takkia sovitettiin siinä vaiheessa, kun kaarroke oli valmis ja kappaleet erotettu, sitten alkoi jännittää takin sopivuus valmistumisen lähestyessä... Valmiin takin pyöräytin pesukoneessa sen etikkahuuhtelun kera ja muotoilin kuivumaan. Kivasti pesu tasoitti ja pehmensi pintaa. Kuten kuvista näkyykin, takista tuli sopiva ja taisi vävykin tykätä takista ja takki lämmittää ihanaa vävyäni!


Tänään pääsin pingoittamaan valmistuneen neuleen, jota innoissani viimeisen viikon neuloin...
Palataan siihen seuraavaksi kuvien kera.
Hyvää viikonjatkoa!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kroko-Pöllö ja Nalle Karhunen!

Kiitoksia kommenteistanne edellisen blaggauksen krokotiilivirkkauksella tehtyyn huiviin!
Krokotiilivirkkaus on todella helppoa ja "perus krokon" oppii nopeasti ja sitä on helppo muokata tarvittaessa. Netistä löytyy paljon ohjeita, niin aloitukseen, kuin erimuodoilla (pyöreänä, lisääntyvä kolmion muoto ja avoin ) tehtäviin malleihin. Kaikki vaan kokeilemaan! Tämä alkupuhe kommenttien  ja omien kuvitelmieni (vaikeaa sen täytyy olla) takia! 

Ja pöllöilemääm: Huivin jälkeen seuraava kroko-virkkaukseni oli pöllö pehmo/tai pieni tyyny jämälangoista tehtynä:


Lähdin tekemään "krokoja"alaosasta vähän leventäen ja tein niitä, kunnes tuo lanka loppui, jatkoin pään virkaten kiinteitä silmukoita. Takakappaleen tein hyvin monista pienistä keränlopuista ja lopuksi virkkasin silmät ja nokan, jotka ompelin paikoilleen. "Korvat" tein myös krokoilla kaksinkertaisella langalla, jolloin niistä tuli riittävän tukevat pysymään pystyssä. Sisälle ompelin vanhasta topista tyynyn vanulla täyttäen.  Kaikki langat konepestäviä jämälankoja, yhteensä n. 200g ja 3,25 mm virkkuukoukulla tehty. Korkeutta reilu 40 cm ja leveyttä vajaa 30 cm. Kroko-Pöllön valmistuttua huomasin sen olevan samoaj värejä, kuin olkkarin ruokaryhmän tuolien istuin kangas. Hauska sattuma! Sen takia pöllö taitaa päätyä tuolille asumaan!

Saanko esitellä, herra Nalle Karhunen:


Tyttärellehän olen huovutettuja käsinukkeja tehnyt työkäyttöön päiväkotiin.
Ensin Simo Siilin, joka sai pian seurakseen tyttöset Seija Sammakon ja Paula Possun.
Pikkusen alkoi itseäni epäilyttää, ettei vaan mitään kolmiodraamaa heille synny ja pistin nopeasti puikoille Nalle Karhusen, hyvätapaisen, rauhallisen herrasmiehen. Ilmeisesti konflikteja ei ole pahemmin ollut, mutta onhan se aina mukavampaa, kun on pari jokaiselle ja toisaalta, onhan se kivempi, mitä enemmän porukkaa on...


Nalle Karhunenkin on ensin neulottu Pirtin karstavillalangasta ja huovutettu pesukoneessa, kuonon neulahuovutin, mutta silmät on "oikeat lasisilmät". Pään sisällä on vanua auttamassa muodossa pysymisessä. Ja tietenkin söpö hännäntypykkä!


Nalle Karhunen vilkuttaa tässä matkalla päiväkotiin!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Krokotiilillä virkattu huivi!

Krokotiilivirkkausta on mieli pitkään tehnyt kokeilla ja kun alkuvuosi on mennyt erilaisten "ei niin vakavien" neuleiden ja virkkausten kanssa, niin uuden tekniikan opettelu sopii hyvin joukkoon:


Hitaana hämäläisena tulen jälkijunassa blogistanian suosikkien kanssa ja krokotiilivirkkauksenkin hittibuumi lie mennyt ohi... En laita linkkejä, katsoin mallia ja ohjeita monista paikoista ja jos joku kiinnostuu, niin googlettamalla "krokotiilivirkkaus" löytyy ohjeita ja ideoita. Tässä tyylissä virkkauskoukku pitäisi olla reippaasti isompi suhteessa lankaa, kuin normaalissa virkkauksessa. Tässäkin olisi saanut vielä isompi olla, joten pikkusia muokkauksia jouduin tekemään perusohjeeseen, eli pikkusen reikäisemmäksi muutin.

Ensimmäiseksi krokotiilivirkkaustyökseni valitsin kolmiohuivin, langaksi Pirtin kehräämön liukuvärjätyn kaksisäikeisen karstavillan ja 3,5 mm koukun. Virkkaus aloitetaan alhaalta ja työ levenee ylöspäin mentäessä. Tähän pikkuiseen hartia/olkapää huiviin meni 250 g lankaa, eli noin kolme kertaa enemmän kuin samankokoiseen huiviin muuten. Painavuuden ja paksuuden takia isoa huivia en tällä tekniikalla tee. Tälläinen pieni huivi kuitenkin vaikuttaa mukavalta käyttääkkin ja varmasti pitää hartiat ja niskan lämpimänä.


Ihastuin "krokotteluun" ja varoa pitää, etten jää koukkuun... Toinenkin krokotyö on nimittäin valmistumassa (toivottavasti) kähipäivinä. Olin toistaviikkoa aika kipeänä ja käsityötkin hitaalla ja vävyn villatakki valmistui juuri ennen sitä, mutta kuvaamista en jaksanut tehdä ja takki kulki jo vävylle ja kuulemma oli sopiva. Hoidetaan kuvaus, kun seuraavaksi tuleevat tänne. Itse olin takin näköön kyllä tyytyväinen. Muutakin valmistunutta odottaa kuvaan pääsyä.


Kuvista näkyykin lumitilanteemme tai siis lumen puuttuminen. Saapa nähdä, oliko talvi jo tässä...
Hiihtolomaviikko menossa, mutta eipä talvitouhuihin ole mahdollisuuksia. Paikoin nurmikolla on heleänvihreitä laikkuja, ihan kuin oltaisiin jo huhtikuussa.

Hyvää viikonjatkoa!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Mielikuvitusmetsää ja Syto-myssyjä!

Keittiön ikkunan väliin olen laittanut "joulun" joka vuosi joulun alla ja siitä perinteestä ei taida olla luopumista... Joulun aikaan aloin suunnitella toteuttamista vuosia mielessä olleeseen ajatukseen, laittaa huovutettuja juttuja ikkunan väliin. Pikkuhiljaa on valmistunut juttuja ja nyt on toisen ikkunan välissä villainen satumetsä.

Tässä ensin irrallaan kuvattuna osia:


Ikkunan välissä kettu menossa kohden linnunpesää:


Eihän se ensikertalaisen hahmohuovuttajan kettu kummoinen ole, mutta satumetsääni sopiva.
Harjoitteluna ja hauskanpitona tämä homma eteni. Tämä alkuvuosi on muutenkin aikalailla hauskuttelua ollut käsitöiden suhteen, enkä vieläkään aio aikuistua...
Ja toinen reuna:


Syto-myssyni 1-7 yhteiskuvassa. Pehmoista puuvillalankaa virkattuna ja neulottuna. Vasemmanpuoleinen pujotetulla nauhalla oleva on Dropsin kevään ohjeilla, muut ilman varsinaista ohjetta tehtynää vanhoja malleja muistellen ja yhdistellen. Vien nämä Susulle todennäköisesti vasta Ystävänpäivän jälkeen, sinnehän saa muulloinkin myssyjä vieä.


Pistetään tähän tammikuun tekemiset lyhyesti, näitähän seuraan uteliaisuuttani ja toisaalta muistoksi.

  • Tyttären villatakki Pirtin hahtuvalankaa 950g
  • Paula-possu hahtuvalankaa reilu 100g
  • Seija-sammakko hahtuvaa 100g
  • Kaulaliina Pirtin kampavillaa reilu 150g
  • Siili-käsinukke reilu 100g
  • syto-myssyt 1-5 puuvillaa 450
  • virkattu Morso villasekoitteita reilu 100g
  • Lampunvarjostimet villasekoite 100g
  • Nuuskamuikkunen puuvillasekoiteita reilu 100g

Yhteensä 2 kg 150 g ja 13 valmista työtä.


Pakkaskausi innosti "leipomaan" kakkuja"!
Koukkuun näköjään voi jäädä vaikka minkälaiseen tekemiseen, myös jääkakkuihin.
Oli hauska kokeilla millaisia kakkuja msitäkin aineista tulee, siellä on tulppaaneista kahviin ja punajuuresta appelsiiniin materiaaleina.
Kaikki ei yhdelle pöydälle mahtuneet edes perjantaina, kun näitä kuvasin ennenkuin sulaavat pois...


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Villatakki Seija Sammakon ja Paula Pontevan kanssa!

Tässä postauksessa on paljon kuvia ja moni kuva jäi pois, puhumattakkaan niistä kuvista, jotka tärähti, kun oli niin hauskaa kuvata näitä tyttöjä! Kiitokset kuvattavalle ja kuvausavustajalle!

Esittelyssä tyttären uusi villatakki ja neidit Seija Sammakko ja Paula Ponteva:


Pakkasten kylmennettyä ilmat, paksumpien neuleiden kutomisehdotteluihini alkoi tulla myönteisiä vastauksia ja pistin puikot heilumaan. Ensin aloitin vävylle villatakkia, mutta neulottuani alaosan ja toisen hihan totesin langan loppuvan kesken ja mallineuleella tuntui tulevan aika jämäkkä ja paksu takki, joten purkuun se yritys meni. Nyt teen niistä langoista uutta versiota, jota toivottavasti ei tarvitse purkaa... Näiden yritysten välissä sitten tein tämän villatakin ja jännäsin, riittääkö lanka. Riitti lanka ja muutama metri vielä jäikin.

Takki on tehty osittain tällä ohjeella, osittain oman pään ja langan riittävyyden mukaan.
Taskun lisäsin toiseen etukappaleeseen.
Lankana Pirtin Kehräämön hahtuvalanka, langan menekki 950g,
puikot 5,5 mm (ohjeessa oli sama tiheys saatu 8 mm puikoilla).
Pesin valmiin takin villapesussa ja neuloksen pehmeämisen lisäksi kokoa venähty takkiin jonkinverran ja nyt on sitten "kasvunvaraa" (tai kovilla pakkasilla alle mahtuu paksumpikin pusero). Hihat oli toiveena reilun mittaiset ja pituus nyt riittävä. Taisi tulla tästä käyttöneule, ainakin täällä ollessaan tyttö piti takkia päällä, eikä kuulemma edes kutittanut.


Takkia kuvattiin eilen eripuolilta edellisyönä sataneen lumen valkaisemassa maisemassa.


Tekemäni Simo Siili saavutti suuren suosion päiväkodin lasten keskuudessa.
Simolle seuraksi päikkäriin tein tyttöset Seija Sammakon ja Paula Pontevan:


Seijan neuloin hahtuvasta ja Paulan hahtuvalangasta, pesukoneessa huopuivat molemmat ja yksityiskohdat tein neulahuovutuksella.

Seija tässä levittelee räpyilöitään ihmetellen Paulan saparoa!
Seijalla puolestaan on sydän paikallaan!


Paula Ponteva kuuluu pienikorvaiseen sikasukuun!


Seijan huulia tikuttelin neulalla "silikoonilla" täyteläisimmiksi!


Seija Sammakko ei talvihorroksesta tiedä mitään, vaan nauttii talven iloista täysillä.
Tässä menossa hiljalleen satavien lumihiutaleiden metsästys suuhun!


Välillä meinaa Seijan suu mennä mutruun.
Tällä kertaa syynä oli kuvaamisen lopetus!


Seija Sammakko ja Paula Ponteva vilkuttavat lähtiessään mammuttilasta kohden päiväkotia!


Väpäti kurr ja röhh röhh!