keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pirjo Pupunen ja Kettu Repolainen Henkan kanssa ulkoilemassa!

Kuusen alle (oikeastaan viereen) Henkka vei Kettu Repolaisen kuvausreissuun:


Kettu Repolainen ja Pirjo Pupunen on menossa tyttärelle työkäyttöön päiväkotiin aiempien kaverusten seuraksi. Kuulemma kovasti tykättyjä lasten keskuudessa kaverukset ovat olleet!

Periaatteessa aika helppojahan nämä huovutetut käsinuket ovat tehdä, mutta nyt valmistunut kaksikko olikin useamman mokan tekovaiheessa kokeneet. Pienillä muokkauksilla ja uskolla siihen, ettei mokat häiritse lapsia (paitsi Henkkaa, joka kuvauksissa neuvoi mummia, miten mikäkin kohta näistä olisi pitänyt tehdä ja neuvot sain ihan pyytämättä). Siksipä mm. Kettu Repolaisella kasvaa valkoista karvaa korvien välissä... Muuten Henkalla ja mulla oli ihan kiva kuvausretki ja kuvia otettiin paljon.

Kettu Repolainen on rotunsa mukaisesti ovela ja liukasliikkeinen ja kaikenlaiset konnuudet mielessä Repolainen loikkii metsikössä:


Pirjo Pupunen, tuo pikkuisen turhamainen neito, jota Repolainen jahtaa jatkuvasti:


Pirjo Pupusen valmistusvaiheessa sattui kaikkien aikojen moka! 
Lankakerä loppui puolessavälin päätä ja hain lisää samaksi kuvittelemaani lankaa, vaan eipä ollutkaan sama lanka. Pesukoneesta pois ottaessa totesin osan päätä ja käpälien jääneen huopumatta, olikin konepestävää lankaa. Ensin harmitti vietävästi, mutta nauruksihan se meni lopulta! Tein sitten osan päätä ja käpälät uudestaan, huovutin ne irrallaan ja ompelin paikoilleen. Tietenkin pienet osat ei samalla lailla huopuneet ja näkyyhän tuo, että ommeltu on. Tietysti tämän voi selittää niin, että turhamainen Pirjo Pupunen on ollut kauneusleikkauksessa ja arpi näkyy vielä, arpi hävinnee vuosien saatossa...
Pirjo Pupusen nimellä ei ole mitään yhteyttä ystävääni Pirjoon (tytär motkotti kyllä asiasta), alussa oli nimiehdotuksena myös Jaana Jänis, mutta eikös hän näytäkkin enemmän Pupuselta?

Hännäntupsukin on niin tyttömäisen söpönen:


Kiitokset Henkalle kuvausavusta!


Näin lähekkäin voi kettu ja pupu olla sovussa keskenään.
Ainakin Pirjo Pupunen ja Kettu Repolainen!


Kiitoksia kaikille kommenteista ja paranemistoivotuksista!
Hellu on edelleen vähän flunssainen  ja täällä on mun ilona. Itsellä pieni flunssa jatkuu, kuume kyllä loppui. Eiköhän me pikkuhiljaa päästä parempaan kuntoon kumpikin!


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Yksisarvinen ja monipalainen!

Löysin Puikkoillen, koukkuillen blogista ohjeen virkattuun yksisarviseen:


Toissaviikolla tylsänä iltana päätin virkistää mieltäni aloittamalla yksisarvisen virkkaamisen herrrrkullisen vaaleanpunaisesta jämälangasta.  Ohje oli selkeä, kiitos siitä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, kasausvaihe  hitaammin ja ompelimpa turvan ensin väärään paikkaan päätä ajattelemattomuutani. Sopiviem silmien puutteessa tein ne neulahuovuttamalla, kuten sieraimetkin ja "takapuoleen" huovutin sydämen. Aika lutuinen poni yksisarvisesta tulikin!

Loppuviikolla Hellu tuli mammuttilaan sairastamaan (kuume mokoma oli saanut Hellun valtaansa) ja yksisarvinen osoittautui hyväksi kaveriksi lepäilemään Hellun kanssa. Nimeksi Hellu antoi Pinkkisydämen.


Muutama tunti Hellun tulon jälkeen alkoi minullakin kuume nousta, onneksi taitaa alkaa helpottaa.
Ja mikäs meidän oli Hellun kanssa yhdessä makoilla ja kun jaksoin, niin aloittelin tämän palatyön tekoa.


Dominoneuleella jotakin isompaa työtä tulossa... Mutta, arvaako kukaan, minkä työn alku on?
Vinkkinä kerron, että samaa "lapsellista ja hassua" taas innostuin tekemään...
Laitan kuvia edistymisestä seuraavissa bloggauksissa.


Kuvassa tyttäreltä saamani "pinkkikukka", jonka myötä toivotan:
Ihanaa viikonloppua!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Hellun virkattu mekko!


Viimeviikonloppuna Hellu ja Henkka oli mammuttilassa, eli nauttivat mummilaviikonlopusta.
Viikolla aloin virkata Hellulle mekkoa, yleensä kevättalvisin olen neulonut puuvillaisen mekon, viimeisimmät täällä ja täällä


Edelleenkin löytyi Tenneseen jämiä pussukallinen ja halkeilevuutensa takia en Tenneseetä oikein tykkää neuloa, joten päädyin virkkaamaan. Yläosan etu- ja takakappaleet virkkasin kiinteillä silmukoilla alhaalta ylöspäin ja yhdistin osat. Sitten lähdin virkkaamaan kappaleiden alareunoista alaspäin satunnaisilla väreillä ja kuvioilla, kokoajan pikkuisen leventäen helmaa. Viikonlopun aikana sain viimeiset kerrokset helmaan tehtyä sovitettua pituutta sopivaksi ja viimeisteltyä. Ehdittiin kuvata mekko (vai liivihamekko on?) ja Hellu sai mekon mukaansa.

Alakuvassa Hellu ihailee kummitädiltään saamansa kaulakorua. Hellu täytti jo 6 vuotta ja osaa jo lukea sujuvasti. Tuli hauskoja hetkiä, kun ei viellä olla totuttu lukeviin lapsenlapsiin...


Painava mekosta tuli, vaikka reikäinen onkin. Painoksi punnittiin n. 450 grammaa ja 3,25 koukulla virkkasin. Hellu taisi tykätä mekosta ja toivotaan, että käyttää mekkoa.

Oikeiden neulekuvien lailla Hellukin otatti "mekko takaa" kuvan:


Seuraavaksi taitaa tulla bloggaus (taas) leikkijutuista.
Hyvää talvista viikonalkua!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tuimailmeisiä tyttöjä!

Tässä Pikku Myy Muumilaaksosta ja toinen Pikku Myy mammuttilasta:


No, toinen tyttö kyllä myös hymyilee!

Muumi-fani tyttäreni on pyydellyt neulomaan muumipaidan, pitkästä aikaa...
Aika monta muumi-paitaa neuloin hänelle lähemmäs parikymmentä vuotta sitten.

Pikku Myy on hahmoista ehdottomasti lempparinsa ja sehän se sitten puseroon oli tehtävä.
Lankana tässä on pehmoinen konepestävä merinolanka, jota kului yhteensä 700 grammaa ja puikot oli 4 mm. Etu-ja takakappaleet neuloin erikseen ja kuva pääosin intersiana, yksityiskohdat kirjottu jälkeenpäin, hihat pyöröneuleena. Ohjetta ei (tietenkään) ollut, perusneuletta tavoittelin, kuvan muutin ruuduiksi ja siitä sitten lähdin kokeilemaan, mitä tulee...

Ja tälläinen siitä sitten tuli:


Ihan mukavan tuntuinen puserona ja kuvastakin tunnistanee Pikku myyn!

Ette usko, miten kivaa ja innostavaa tämän tekeminen oli! Naureskelin tai ainakin hihittelin neuloessa ja kamala vauhti oli puikoissa, pian piti saada valmiiksi, että näkee lopputuloksen. Mallitilkun tekemisestä valmiin puseron pingoitukseen aikaa kului tasan viikko. Näiden "ei niin vakavien" neuleiden ja muidenkin käsitöiden tekeminen on ehdottomasti mieluisinta minulle ja onneksi löytyy käyttäjiä näille tekeleille!

Pusero ei ole kovin paksu, joten toivottavasti käyttöä olisi vielä tänä "talvenakin". Nyt sitten mietinnässä, pitäisikö jatkaa neulomista muumeilla vai mitä hauskaa keksisi...


Tyttären kädessä vanha Niisku-neiti puseronsa, vajaa kaksikymmentä vuotta sitten tehty tämä.  Useita erihahmoilla olevia muumi-puseroita hänelle neuloin silloin. Pikku Myy puseronkin silloin aikoinaan neuloin pohjana keltainen puuvillalanka, missä lie se pusero onkaan... Muuten, tuon Niisku-neiti puseron mallin löysin uusimman Suuri Käsityölehden maaliskuun mallien  esittelystä, eli oletan ohjeen siihen olevan taas lehdessä. Sitä alkuperäistä lehteä ei tallessa enää ole, useamman mallin siitä muistan tehneeni. Kyllä nauratti tuon huomatessa, ollaanko täällä nyt sitten ihan ajan hermolla ja muodin huipulla!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Helmikuun hempeet!

Kuvassa näkyvä "lumi" satoi sunnuntaiaamuna meille:


Tämän huivin kirjavan langan Lempis (lempisiskoni) toi viimesyksynä tuliaisina Unkarista. 100%  Bambua ha niin ihanan pehmoista että, tosin lanka vaikutti myös aika liukkaalta. Lempiksen tytär oli ihaillut langan värejä kerän nähdessään, joten langalle löytyi käyttötarkoitus heti, hänelle tehdään huivi siitä. Huivin ohje on monista blogeista tuttu, itse katson alun ohjeen aina täältä.


Kerän virkattuani kaipasi huivi vielä vään kokoa ja päädyin harmaaseen bambu- lankaan. Tosin lanka oli paksumpaa ja hieman vaaleamman harmaata, mitä kirjavan langan harmaa, luonnossa väriero ei ole noin suuri. Jotenkin  tykästyin tuon harmaan alareunnan antamaan ryhtiin huivissa Ihan kiva ja keväinen huivi tästä tuli, tykkään kyllä!


Virkkasin tätä ohjetta pikkuisen muokaten Hellulle kevääksi pehmoisen kaulurin. 
Suurin muutos oli kaulurin jättäminen avoimeksi, reunaan laitoin  5 nappia, joista osan voi halutessa jättää auki. Todella nopea virkata, varsinkin kun lanka oli pehmeää ja helppoa virkata, hempeä värikin vielä piti koukun käsissä ahkeraan. Tämän valmistuminen harmitti, olisin niin mielelläni jatkanut virkkausta... Vaan siinäpä tuli koko 100 gramman kerä jo virkkattua. Kaulurin sopivuus ja varmaan kuva käytössäkin otetaan, kunhan Hellu tulee seuraavaksi tänne.


Helmikuussa lankaa kului uskomaton määrä, vaikka reilun viikon olin niin huonossa kunnossa, ettei puikot ja koukut montaa mnuuttia kerrallaan käsissä pysyneet. Tosin sitten oli villapusero, jonka tekeminen koukutti ja innoitti niin, että valmistui hyvin nopeasti. 
Tässäpä nämä helmikuun neuleet lyhyesti:

  • 2 huovutettua puhelintelinettä hahtuvaa yht. 100g
  • 2 huovutettua patalappua hahtuvaa yht. 100g
  • Virkattu bambu-huivi 150g
  • Pikku myy pusero merinoa 700g
  • Kroko-pöllö 200g
  • Krokotiilivirkattu huivi Pirtin karstalankaa 250g
  • Kauluri, virkattu 100g
  • Henkan sukat reilu 50g
  • Kaulahuivi hahtuvalankaa 350g
  • käsinukke hahtuvaa 100g
  • Nalle Karhunen Pirtin karstalankaa reilu 100g
  • Kallen villatakki Pirtin hahtuvalankaa 950g
  • syto-myssyt 6-7 puuvillaa 200

Yhteensä 3 kg 350g ja 16 valmista työtä!