sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Bambu-jakku, sen parempaa nimeä keksimättä!

Edittiä alkuun ongelmasta:
En pysty kommentoimaan blogeihin enää! Kommenttini lähetettyä kommentti "katoaa" bittiavaruuteen... Ainakin suurimmassa osassa blogeja näin käy. Missähän vika?

Kuvattu pari viikkoa sitten hyvin, hyvin kylmänä ja pimeänä päivänä:


Susun puodissa viimeksi käydessäni ostin 400g Sirdas Snuggly Baby Bampoo-lankaa. Ostaessa tarkoitus oli neuloa keväinen pusero, mutta suunnitelma muuttui hyväksyttyäni sen tosiasian, että neulottuja kesä/kevät puseroita on edellisiltä vuosilta ja jopa vuosikymmeniltä liikaa kaapissa käyttömäärään nähden. Toisaalta myös alkoi houkuttaa kokeilla millainen neulejakku tästä langasta tulisi... Langan tiesin ihanaksi neuloa viimekesäisen Possu-paidan tehtyäni. 


Jakun aloitin ylhäältä alaspäin raglanlisäyksillä ja etuosat tein kapeiksi, tarkoituksena neuloa leveähkö pitsireuna niihin. Pitsireunan mallin otin täältä. Puikot työssä oli 3,5 ja 3,75 mm. Koko lankamäärä kului aika tarkkaan jakkuun. Etureunaan ompelin kolme turkoosi/mustaraidallista nappia lähinnä koristeeksi, kuvittelen käyttäväni jakkua auki. 


Yhdet juhlat (joissa kuvatkin otettiin) jakulla on jo vietetty, eikä käyttömukavuudessa ollut valittamista.
Jakun alla olevan mekon olen unohtanut esitellä. Ompelin sen viimekesän juhliin, aika peruspikkumusta, erikoisuutena virkatutpitsit helmassa kaula-aukossa ja olkaimina. Mekon kaavana käytin vanhaa mekkoa, jonka mallista pidin ja Kotiväkilangasta virkkasin pitsit niin, että tein pitseistä liian pitkät kutistumisen varalta, pesin koneessa ja totesin aika hyvin arvioineeni kutistumisen, sillä pitsit sopivat. Puuvillalangasta tehdyt neuleet ja virkkuut kun kummasti kutistuu pestessä ja kantapään kautta olen oppinut ottamaan tämän huomioon tehdessä. Jakun lankahan on 80% bambua ja 20% merinoa, joten ei pitäisi kutistua. 

Itse pidän jakusta aika lailla ja varmasti käyttettyä tulee enemmänkin.


Hyvää viikonalkua!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kaulalle keväistä!

Kiitoksia edellisen bloggauksen Super Mario peiton kommenteistanne!


Tämän huivin virkkasin viimesyksyiseltä Tukholman-messureissulta ostamastani puuvillalankavyyhdistä. Silloin jo päätin laittaa langan jemmaan odottamaan kevättä, jolloin siitä huivin itselleni virkkaisin. Täältä otin ohjeen huiviin ja koko 200 gramman vyyhdin virkkasin 2,5 mm koukulla. Leveyttä huivilla on liki 2 metriä ja korkeimmalla kohdalla korkeutta n. 70 cm.
Mukavasti huivi asettuu kaulaa ja harteita suojaamaan viileämmällä säällä takin alla ja varmaankin kesällä kiva heittää harteille viileämpinä päivinä.


Tyttärelle virkkasin puuvillasekoitteesta kevyemmän tuubi-huivin kevätpäivien ulkoiluihin, kun jotain suojaa vielä kaipaa kaula. Tässä lankaa meni 250 grammaa ja 3,25 mm koukulla virkkasin ensin pötkön tuollaista helppoa mallivirkkausta, yhdistin pötkön ymoyräksi ja virkkasin "pipari" reunat. Tuubia en muistanut mitata, mutta kahteen kertaan mukavasti menee kaulan ympäri.


Meillä on kevät harpponut eteenpäin viimepäivinä ja viinimarjapensaiden silmut jo alkavat aukeilla:


Aurinkoisia kevätpäiviä!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Täältä tulee Super Mario peittona!

Täältä tulee viimeviikkojen koukuttaja
Super Mario:


Taitaa olla Mario koukuttanut vuosikymmenten aikana monet peliinsä, olisinkohan itsekkin jokusen pelin aikoinaan pelannut... Nyt kuitenkin koukutuin tai oikeastaan puikotuin Marion neulomiseen donimopaloista. Tämä oli niin, niin hauska neulottava ja piti otteessaan viimeiseen palaan asti.
Siksipä kuviakin on paljon.


Peitossa on 192 dominopalasta (palan aloitussilmukkamäärä oli 29) ja ainaoikein neulottu reunus.
Kokoa on n. 120*170 cm.
Lankaa (50% villaa / 50% akrylliä) kului 1100g ja puikkokoko oli 3,75mm. 

Tässä peitto roikkumassa pyykkinarulla:


Yllättävän hidasta näinkin pienten domino-palojen neulominen on, kyllä siinä aikamoinen määrä tunteja kului. Palojen neulomisen hitauden huomasi hyvin siinä, kun reunuksia pääsi neulomaan, ne suorastaan hupsahti valmiiksi huomaamatta.


Mallia Mario-dominopeittoon ei ollut. Joskus olin nähnyt virkatuista paloista tehtyjä vastaavia peittoja jossain päin nettiä ja muistikuvat niistä alkoi elää omaa elämäänsä päässäni, miten kauan lie siellä hauduttuaan. Ja kun ei mielikuvat antaneet rauhaa, piti alkaa tarkemmin netistä tutkia ja tuumailla. Virkkaus tai oikeastaan niiden palojen kasaus ei yhtään innostanut, vaikka peitto innostikin. Pikselikuvia Mariosta netistä löytyi valmiina Sitten keksin, että teenpä peiton neulomalla domino-paloja! Ei tarvitse yhdistellä palasia, eikä päätellä lankoja. Domino-paloja tehdessäni päättelen langat työn edetessä ja periaatteesa ei tarvitse päätellä kuin viimeisen palan lopetuspää. Muuten, tämän peiton langanpäiden leikkaamiseen meni melkein vartti aikaa! Langatpäät leikkasin vasta pingoitettuani peiton, kuten yleensäkkin teen pingoitettujen neuleiden kanssa. Aiemmin neulomani domino-peitot tein luonnonväreillä värjätyistä langoista, löytyvät täältä ja täältä.  


Kyllä vaan oli hauska tehdä tämä peitto ja uskon jossain vaiheessa vielä neulovani jokoMarion tai jonkun muun hahmon peittoon samalla tekniikalla. Tämän peiton kohtalo on vielä auki, annanko lahjaksi vai pidänkö itse. Nyt kuitenkin peitto on kaapinpäällä ja aina välillä käyn levittämässä peiton auki ja katselen Mariota ja muistelen, miten hauskaa oli neuloa tätä!

Tämä kuvan otto oli hieno hetki, viimeinen pala  valmis:


Ennen pingoitusta pyöritin peiton kaksi kertaa kuivausrummun "fressi-ohjelmalla", näin peitto kostui sopivaksi pingoitukseen. Peiton pingoitin nurja puoli (vielä siis langat leikkaamatta) päällepäin, arvaten peiton päälle tulevan koemakaajia. Kuvassa vasta Sonffi, mutta pian oli Soodikin peiton päällä.


Tämän jälkeen on ollut vaikea innostua "tavallisiin" neuleisiin. Alitajunta voisikin työstää seuraavaa hassua/hauskaa/haastavaa huvityötä tehtäväksi.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Vastaus arvaukseen!

Saanko esitellä
Siiliravintola:


Vai onko "siiliravintola" harhaanjohtava nimitys kesäravintolalle, jossa siileille tarjotaan iltaruoka ja ruokajuomaksi raikas vesi!

Edellisessä bloggauksessnihan arvuuttelin, mikä tämä Lempiksen rakentama "talo" on. Useampi tarjosi siilin pesää, eli aika lähelle meni. 


Useana kesänä Lempiksen pihalla on siilien hereilläoloajan ollut käytäntö tarjota iltaruoka ja tuore vesi siileille. Koska pihassa käy isompiakin lintuja ja naapurin kissoja on erilaisin virityksin pitänyt suojata siilien ruoka (esim. tiiliskiviseinät, pienellä oviaukolla, päällä levy, jonka päällä kymmenen litran lähes täysi vesipönttö). Viimetalvena sitten Lempis reippaana tyttönä ilmoittautui kansalaisopiston puutyökurssille tarkoituksena tehdä käytännöllinen ruokapaikka siileille.  Paljon on suunnittelutyötä tähän tehty ja olihan siinä opettajallekkin haastetta. Mutta työ kannatti ja hieno ravintolasta tuli!

Mikä parasta, jo ensimmäisenä iltana oli ravintolassa käyty ja siitä lähtien on siilit ravintolan ottaneet kantapaikakseen! Hienoa!


Tätä irrotettavaa putkea myöten siilit tepastelevat ravintolaan sisään, naapurin kissat sen ei putkeen mahdu. Saranoilla varustettu kansi on helppo aukaista ja siitä henkilökunta kattaa seisovanpöydän alkuillasta. Toivottavasti onnistun valoisina kesän alkuöinä/myöhäisiltoina onnistu kuvaamaan ravintolaan tulevia ja poistuvia asiakkaita!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Muiden tekemää!

Laitan muutaman taidonnäytteen, joita on perheessä tehty!

Laitetaanpa arvaus alkuun.
Mikä tämä esine on?


Lempis (Lempi siskoni) on puutyökurssilla tehnyt tämän ja todennäköisesti ainokainen tätä lajia!
Suunnittelua tarvittu runsaasti ja taisi olla opettajallekkin haaste. Hienosti onnistunut ja yksityiskohtien ansiosta toimii toivotulla tavalla käytännössä. Arvaatko mikä?



Tyttäreni (toiseksi nuorin) on taitava ilmapallojen muotoilussa, tässä koira kiipeää kukanvartta pitkin!


Lempiksen toinen kissa tässä hymyilee!

Seuraavaksi on sitten vihdoin sen viimeviikot koukuttaneen neuleen esittely. Valmis on, mutta pihalla märkää ja se on ehdotomasti kuvattava ulkona. Niinpä nyt odotellaan aurinkoista päivää...

Hyvää viikonjatkoa!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pieni pöllöliivi!


Maaliskuu meni ja huhtikuu hupsahti alkuun huommaamatta!
Pari viimeistä viikkoa olen neulonut koukuttavaa dominopala- työtä, joka on pitänyt niin tiiviisti otteessaan, ettei enempää vois... 

Maaliskuussa neuloin tämän pienen  liivin 2,5 vuotiaalle pojalle.



Ohjetta ei ollut, katsoin mittoja 98 senttisen liivien ohjeista ja kun näin liivin pojan päällä, totesin koon onnistuneen aika nappiin, reilun kokoinen, muttei liian iso. Langassa on puolet puuvillaa, puolet akrylliä, mukavan pehmoinen ja kierrettä sen verran, että kutominen oli helppoa. Puikot oli 3,5 mm.

Ensin virkkasin alakuvan pöllön tarkoituksella laittaa liiviin, mutta tuli turhan iso, joten tein pienemmän ja iso pöllö jäi odottamaa paikkaansa.


Maaliskuun neulesaldo ja langankulutus jäi pieneksi kahden isomman keskeneräisen työn takia.

  • Pikkupojan liivi puuvillasekoitetta nafti 200g
  • Käsinukke Olli Orava villaa 150g
  • Pikkuiset lapaset nafti 50g
  • Virkattu yksisarvinen n. 50g
  • Hellun virkattu mekko Tenneseen jämistä 450g
  • 2 Huovutettua patalappua hahtuvaa yht. 100g
  • Huovutettu käsinukke 100g

Yhteensä 1 kg 100 g  ja 7 valmista työtä.

Viikonlopuksi mammuttila muuttuu mummilaksi ja toivotaan aurinkosien ja kauniin kevätsään jatkuvan viikonlopun. Neuleasioilla palataan, kunhan valmiiksi saan dominotyön...

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua Sinulle!