perjantai 30. tammikuuta 2015

Ympyräliivi!

Ympyräliivi virkattuna vironvillasta:


"Pimeet virkkuut-sarjassa" (eli vähällä katsomisella tehty ja bloggauksetkin pakko tehdä vähällä tekstillä) valmistui toinen ympyräliivini. Ensimmäinen löytyy täältä ja sitä aavistuksen huovutin kuivausrummussa tarkoituksella, pehmenikin mukavasti ja käytössä ollut aikalailla.
Tästäkin tuli ihan kiva vaate:


Aloitin lila-sinisellä vironvillavyyhdillä ja jatkoin toisesta sinisävyisestä pätkimällä sinisiä osuuksia tähän ja mukaan otin Pirtin kehräämönkin liukuvärjättyä lankaa, aikalailla samaa sävyä löytyi kaikista vyyhdeistä. Lankaa meni kaikkiaan 350 grammaa ja koukku oli 3,25 mm ja muotoiltu, sopii oikein hyvin mun käteen.  Ohjetta tähän ei ollut, keskustaan katsoin netistä mallia jostain mallikuvasta, lisäten muutaman sakaran "kukkaan", jostain toisesta kuvasta ulkoreunaa. Tätä oli kiva virkata, vaikka vähällä näöllä. Eiköhän tästäkin tullut käyttövaate.


Kiitoksia kommenteistanne syto-myssyihin. 

Hyvää viikonloppua ja helmikuun alkua!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Ystävänpäivänä tuntemattomille ystäville!

Perinteisen syto-myssyjä Ystävänpäiväksi keräykseen Matleena haastoi kaikki mukaan. Luulen kaikille blogin lukijoille syto-myssyjen olevan jo ennestään tuttuja, (jollei niin tuolta Matleenan blogista löytyy tietoa ja linkkejä) joten en myssyilystä enempää kirjoittele, mukaan tietenkin toivon mahdollisimman monen lähtevän. 

Omat myssyni olen perinteisesti toimittanut Tyksin syto-myssy keräykseen ( Susun ja Piikun blogeissa tästä enemmän) ja perinteitä kunnioittaen vein viimelauantaina myssyni Susun puotiin. Keräysaikaahan on vielä reilut pari viikkoa, mutta Salossa käyn sen verran harvakseltaan ja siksi vein jo. Toki syto-myssyjä voi ja saa kokovuoden tehdä ja viedä keräyspaikkoihin. Muuten, Matleena julkaisi juuri todella kauniin myssyohjeen, vink vink...

Vihreäkuvioinen myssy on sitä Novitan akryllilankaa (Puro-Patik?), muut 100% puuvillaa:


Pääkkösen siskot Päivi ja Pirjo myssymalleina jälleen.
Minttu-myssyn mallilla virkkasin neljä erikokoista myssyä:


Neulotut myssyt kierreraitaa (3o, 2n, kahden kerrokseen jälkeen silmukan verran siirtyen vasemmalle), josta valitsin tällä kertaa nurjan puolen oikeaksi puoleksi ja rinsessa-mallineuleella myssy:


Raitakuvioinen peruspipo ja virkattu myssy kaarireunuksella:


Aina niin ahkeran kuvausassistenttini Sonffin tullessa auttamaan, unohdin kuvata ainakin yhden myssyn, joka kyllä yhteiskuvasta löytyy.


Opin näiden myssyjen myötä uuden tavan, virkkaamaan "sormituntumalla", eli mahdollisimman vähän katsoen. Neulonut olen aikaisemminkin esim. pimeässä, mutta virkkausta katsomatta olen pitänyt vaikeana, vaan eihän se niin olekkaan kun helppo malli on. Syynä pimeisiin käsitöihin on näköongelmat ja erityisesti toinen silmä  ja nyt teen sukkia ja helppoja tuubi-malleja yms. Kunto kun ei muutenkaan hääppönen ole, ei paljon ole tosin jaksanut tehdä. Jokainen valmistunut käsityö kyllä piristää mieltä ja tekeminen rentouttaa, kuten nyt monissa medioissa on kerrottu. Tein mä isommankin virkkuun pimeenä, huomenna olis tyttären tarkoitus kuvata se,  kerrankin ulkona on kaunis lumen peittämä maa. Kelithän täällä on vaihdelltu nopeaan tahtiin pakkasesta plussalle, samoin lumen määrä ja liukasta keliä riittänyt tasapuolisesti autoille ja kävelijöille. 

Syto-myssykeräykseen  vielä palatakseni, tänävuonna on toivottu myssyjen lisäksi myös sukkia ja ranteisiin lämmittiä keräykseen. Joten jos mieluummin sukkaa kutoo, niin tervetulleita keräykseen ovat. Näistäkin löytyy lisätietoa noista bloggauksen alun linkeistä. 


tiistai 20. tammikuuta 2015

Pipoja ja posteja!

Lidlissä oli vuodenvaihteen tienoilla merinolankaa myynnissä 4 kerän (200g) paketeissa ja sitähän piti päästä testaamaan, tietenkin.  Ensin neuloin harmaan palmikkopipon (palmikkokuvion muistaakseni otin jostain Dropsin piposta). Omaan päähän sopiva piposta tuli ja neulepinta mukavan tuntuinen, sekä kutittamaton. Palmikkopipoon lankaa kului reilu 100 grammaa ja puikot oli palmikko-osuudessa 5 mm. Loppulangan riittävyyttä yksinään pipoon epäilin, joten lisäsin siihen punaista samanpaksuista merinolankaa raidoiksi. Raidat on neulottu niin, että punaisella ensin kerros oikeaa, sitten kerros nurjaa ja vielä lopuksi kerros oikeaa, näin ei tule sitä nurjalla näkyviin edellisen kerroksen väriä. Ei yhtään hullumpi lanka ollut neuloa, käyttöön pipot ei vielä ole päässeet, joten langan siistinä pysymisestä en vielä osaa sanoa. Voisin kyllä neuloa isommankin työn tällä langalla.


Pipoja esitteli ja jatkossakin pipopäiksi pääset uudet ystäväni Pääkkösen siskokset Pirjoa ja Päivi.
Pirjo on tasaisen vaalea, jalat maassa ja järki päässä oleva tyttö. Päivi puolestaan on siskonsa vastakohta, värikäs, aina menossa oleva hepsankeikka. Hyvin siskokset kuitenkin yhdessä viihtyvät ja yhdessä poseeraavat  pipomalleina.


Blogiarvonnoissa on tämä vuosi lähtenyt käyntiin voittoisasti ja miten ihania voittoja sainkaan:

Ensin napsahti voitto Leenan käsitöistä, upea, laadukas trikookangas, jossa kuosi ja värit herkulliset. Kiitokset Leenalle! Tästä tulee tunika/pusero tyttärelle heti kun jaksan ommella.


Osakaisen tasalukuarvonnassa puolestaan voitto oli lankaa Osakaisen lankavarastosta ja olipa niin mieleinen lanka, että koukku alkoi heilua ennen kameraa! Voitto oli siis Spektri-lankaa, joka on kauniisti meleerattua hivenen kiiltavää tekokuitua ja tarpeessa oli kutittamaton tuubi, joten samantien lankojen tultua aloin kokeilla, miten lanka ja mallikuvio toimisi. Toimihan ne, joten kokeilu jatkuikin samantien tuubiksi. Hyvään virkkuuvauhtiin päästyäni tuli mieleen, et olis pitänyt kuvata langat ja "mammuttikirje" ensin ja virkata vasta sitten, varsinainen mammuttimoka, hih! Kiitos Osakainen!


Seuraavaksi taitaa Pääkkösen siskot esitellä tämän vuoden syto-myssyni.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Näin teen valosydämen!

Kyseltiin, miten valosydän tehdään ja niinpä otettiin kuvia kun taas tuli aika tehdä sydän.
Tapoja on varmaankin monenlaisia ja paperinaru-liimaseos ohjeita netistä kyllä löytyy. Paljon en malttanut ohjeita etsiä ensimmäisellä kerralla, tämä tapa on kantapäänkautta tehtyjen virheiden lopputulos:

Käytössä oli ohutta ja vähän paksumpaa paperinarua. Avattiin paperinaruja tovi jos toinenkin, parhaiten naru aukeaa märkänä, tein pieniä narukeräsiä ja laitoin muutamaksi minuutiksi vesiastiaan, sitten tyttären kanssa availtiin naruja ja samalla katsottiin telkasta muutama ohjelma. Kuvassa se hetki, kun laitoin avatut narut kuvattavaksi, käänsin selkäni kameraa ottaessa ja Sonffi jo valtasi narukorin:


Tässä tarvikkeet valmiina. Sydämen pohjana on taikuri-ilmapallo. Tytär teki keväällä näppärästi erilaisia hahmoja ja koristeita näistä taikuripalloista ja kun ihmettelin, että miten sais sydämenpohjan, tuli tytöltä vastaus samantien, että tekee mulle niitä taikuripalloista! Sydämenmuotoiseksi väännetyn ilmapallon päälle vielä kelmua kieputellaan. Liimaseoksena oli noin puolet Eri Keepperiä ja puolet vettä. Kertakäyttöhanskat kannattaa laittaa käteen (ja vetää kunnolla ylös, muuten on liimaa ranteissakin, huomasin. Meillä alustana toimi vanha vahakangas, jätesäkkikin käy, mutta huomasin, että alustan kannattaa olla riittävän iso, niitä liimatippoja näkyi lentelevän kauemmaskin.


Niitä narukeräsiä upotin yksitellen liimaseokseen ja päästä lähdin nostamaan pois, samalla toisella kädellä ylimääräistä liimaa pyyhkien naruista.


Narujen järjestys meni meillä niin, että ensin kaikista leveimmät avatut narut, sitten kapeammat avatut, paksumpi naru avaamatta ja lopuksi ohuinta narua pinnalle. 


Kuvassa leveät narut kieputettu.


Narut kieputettuna sydämen ympärille. Tässä vaiheessa voi vielä korjailla, jos narunpäitä näkyy tai muuta korjattavaa. 


Valmis sydän pyykkinarulle kuivumaan.
Tässä kohtaa huomasin, mitä tämän sydämen kohdalla unohdin... Muihin laitoin siimaa kelmuun ennenkuin aloin narujen kieputuksen, joten tähän oli tehtävä narusta hätäratkaisu. Kelmuun saa siiman helposti laittamalla parsinneulaan siiman ja tuikkaamasta kelmun läpi (varo ilmapallon puhkeamista). Sydämen annoin kuivua vuorokauden verran narulla.


Sydämeen leikkasin aukon ylös takapuolelle ilmapallon poistoa ja valosarjan laittoa varten.
Liimattu paperinaru on yllättävän kestävää ja helppoa "vääntää auki" ja aika huomaamattomaksi jää leikkauskohta takaisin taivuttamisen jälkeen.


Täällä kuva valosydämestä pimeässä ja alla seinää vasten.
Valosarjat näissä on verkkovirralla toimivat pienet kirkkaat lamput. Jollei johtoja halua näkyviin, voi käyttää paristovaloja. Eipä silti, pelkkä sydänkin (tai mikä muoto vaan) on kaunis koriste ilman valoakin. Todennäköisesti jätän oman roikkumaan ikkunaan, valot otan keväällä pois. 


Tätn me sydän tehtiin, kuvat ja suurin osa teksteistä on viikkoja odottanut bloggausvuoroaan.
Tehtiin me muitakin koristeita kuin sydämiä, näihin paperinarujen muotoon liimailuihinkin jää helposti koukkuun...


torstai 8. tammikuuta 2015

Nurmilintu lennähti tännekkin!

Merinosilkkilangasta Nurmilintu:


Monissa blogeissa neulottuun nurmilintu-huiviin minäkin ihastuin ja aikani pohdittuani neuloin huivin pitkään säästämästä ja usein silitellystä merinosilkkilangasta. Langan voitin parisen vuotta sitten blogiarvonnassa, huivia neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti ja puikot oli 2,5 pitsiaddit.  Ihanaa oli lanka neuloa, mutta vielä ihanammalta valmis huivi tuntuu, niin pehmoinen ja hellivä! Vastoin tapojani en huivia pingoittanut, vaan etikkakylvyn jälkeen levittelin saunan lauteelle pyyhkeen jälkeen. Hyvin tuntui neulepinta avautuvan näinkin ja vältyin tökkimästä herkkää pintaa neuloilla. Tarkoitus oli kuvata huivia lumimaisemassa avustajan kanssa, mutta enpä saanut aikaiseksi tai oikeastaan oikeaa hetkeä ei ollut olevinaan. Nurmilintu on koukuttava malli ja kaunis huivi, voisin hyvin neuloa toisenkin...

Toinen  blogien aiheuttama ilmiö mammuttilassa on karkkipaperipussit:
Tässä ensimmäinen harjoituskappale, toinenkin jo valmistunut ja kymmenen suunniteltu. Niinhän se menee, et ideoita olis moninkertaisesti toteutukseen nähden...


Soodi tykkää loikoilla tuolien ja sohvan selkänojalla:



lauantai 3. tammikuuta 2015

Sputnikin virkkasin!

Ensimmäistä kertaa osallistuin  Silmukan saalistus ja Pipon ytimessä blogien kuukauden haastetyöhön. Tammikuun haastetyönä on pallo ja eikös sputnikin voi palloksi laskea...

Sputnikin kuvaussuunnitelmiin tuli muutos, kun olin asettanut sputnikin tuolille ja käännyin ottamaan kameraa, niin Sonffi olikin jo tuolille kuvattavaksi hypännyt:


Eipä siinä sitten auttanut muu kuin kuvata Sonffia ja siinä sivussa sputnikkia.

Ohjetta vilkuilin täältä ja toisinpäin tehtynä olevan ohjeen löysin jälkeenpäin tääältä.
Lankoina tähän kaivoin keränloppuja konepestävistä langoista ja virkkasin 3,25 mm koukulla. Vanua kului paljon, jotta sputnikista sai jämäkän tuntuisen. Ihan hauska huvittelu välivirkkuu tämä oli ja eiköhän sputnikki päädy joskus jollekkin vauvalle tai lapselle, luulisin.


On se Sonffi vaan sulonen kuvattava:


Vuodenvaihteen molemmin puolin pidin villasukkatalkoot.
Vasemmalla 44 koon lyhytvartiset, keskellä 40 koon sukat ja oikealla 37 koon villasukat:


Hyvää viikonlopun jatkoa!

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuodenvaihteen perinteinen (lyhyt) yhteenveto!

 Ensin kuva joulupäivän virkkuusta, kauluri/pikku tuubi pienelle tytölle:

Pitkästä aikaa joulupäivänä virkkaus maistui mukavalle ja syömisten välissä innolla virkkasin herkullisen värisestä pehmeästä ja kutittamattomasta langasta kaulanlämmikkeen. Esikuvantapaisena oli viimetalvena Hellille virkkaamani kauluri. Kutittamatonta sekoitelankaa kului 100 grammaa ja 3,25 koukulla tein, Hello Kitty nappejakin löytyi kiinnikkeeksi. Alanapit voi jättää auki, jolloin kauluri lämmittää harteitakin, ainakin näin kuvittelen... 


Sitten niitä tilastoja omaksi huviksi:

  • Naisten vllasukat reilu 100g
  • Miesten villasukat 150g
  • Nurmilintu-huivi 100g
  • Hihanjatkeet 50g
  • Pikkutuubi 100g
  • wv-sukat 200g
  • Afrikankukkapallo n. 100g
  • 4 nenäliinakoteloa yht. 100g
  • Huovutetut tossut 100g
  • Huovutetut tossut 100g
  • Huovutetut tossut 150g
  • Huovutetut tossut 200g
  • Siili-cooleri 50g
  • 4 nenäliinakoteloa yht. 100g

Joulukuussa neuloin 1,6 kg lankaa ja valmiiksi sain 20 työtä.

Koko vuoden langankulutus:

  • Joulukuu 1,6 kg ja 20 työtä.
  • Marraskuu 1,25 kg ja 18 työtä.
  • Lokakuu 1,95 kg ja 21 työtä.
  • Syyskuu 1,5 kg ja 19 työtä.
  • Elokuu 1,55 kg ja 11 työtä.
  • Heinäkuu 1,05 ja 10 työtä.
  • Kesäkuu 1,25 kg ja 8 työtä.
  • Toukokuu 1,25 kg ja 7 työtä.
  • Huhtikuu 3,1 kg 13 työtä
  • Maaliskuu 1,1 kg ja 7 työtä
  • Helmikuu 3,35kg ja 16 työtä
  • Tammikuu 2,15 kg ja 13 työtä

Yhteensä 21,1 kiloa ja 163 valmista työtä!

Siinäpä ne tilastot, ihmeemmin ei lie kommentoitavaa muuta, kuin loppuvuoden sairastelut näkyy selkeästi tilastossa verrattuna edellisiin vuosiin. Tulevalle vuodelle ei suunnitelmia käsitöiden suhteen ole, tehdään sitä mikä kivalta tuntuu ja voimat riittää. 

Vuodenvaihteen ainoa perinne ja juhlimismuotoni oli takassa tinan sulatus. Yhtäkkiä takan hiillosta katsellessa sen sain pääähäni ja suht pienellä etsinnällä löysin tinan ja kauhankin ja tinan sulaessa kuvailin hiillosta:


Hyvää alkanutta vuotta 2015!